Antti Ahonen

Elokuu 2021

Valokuvataiteilija Antti Ahonen 

Valokuvataiteilija Antti Ahonen (s. 1977)  on monen performanssitaiteilijan luottokuvaaja. Hän on dokumentoinut performanssitaidetta jo pari vuosikymmentä, opiskeluajoistaan lähtien. Ollut mukana meiningeissä, pyörinyt festareilla kuvaamassa ja esiintynyt harvakseltaan myös itse. 

Tähän näyttelyyn hän kuvasi tuttuja taiteilijoita, esiintymisasuissaan. Välillä asuksi riittää iho. Iho ja keho yhdistyvät betoniin, ja joissakin kuvissa myös luontoon.

Kuvaustilanteissa ohjaus oli vähäistä. Performanssitaide on tilan ja kehon taidetta. Kuvien sankarit käyttävät kaikki työkseen kehoaan ilmaisuvälineenä ja ovat tottuneet tutkimaan ympäristöään ja sijoittumaan siihen.

Ahosen ja Meri Hietalan jo vuosia jatkunut yhteinen projekti on ahtautuminen. Näyttelyn teoksissa on muutama ahtautumiskuva. Niissä Hietala tunkee raajansa pieniin koloihin, radanvarren betonielementtipinojen rakosiin. Tai vääntyy kaarelle kahden möhkäleen väliin. Asettaa kehonsa alttiiksi rakenteelle, tai sen jatkeeksi. Kyse on jonkinlaisesta leikistä. Kokeillaan, mahtuuko tuohon. Lähdetään alkupisteestä, tehdään eräänlaista perustutkimusta: mitä voisin tehdä tällä keholla, tässä tilassa? Lapsi tunkee päänsä parvekkeen kaiteiden väliin koska voi, ja haluaa kokeilla - vaikkei sitten enää saisi kiskottua päätään sieltä pois. Kuvat ovat huvittavia, mutta niissä on vakava puolensa: väistämättä olemme kaikki sisäistettyjen ja ulkoisten olosuhteiden mutkalle vääntämiä.

Ahtautuminen on yhden tai (joissakin sarjan kuvissa) useamman kehon ja tilan vuoropuhelua. Ahtautumiset tehdään kameralle, mutta mielenkiinto suuntautuu fyysisen tilan kaikenlaisiin mahdollisuuksiin, ja katseen kohteena olemisen problematiikka jää vähemmälle huomiolle.

Nämä kuvat avaavat näyttelyn ainakin minulle. Huomaan, että toisissa teoksissa kameran rooli on painava: kohde näyttää olevan tuskallisen tietoinen kuvaajan (ja katsojan) vallasta. Kuvaa, ihmistä siinä, on lähes vaikea katsoa. Jopa katseeni näyttelyssä, kaukana kuvaustilanteen paikasta ja ajasta, tuntuu tuottavan toiselle kärsimystä. 

Mietin, miten olla tilassa -ja esillä? Aiheuttaako ympäristö kipua, vai kannatteleeko se - voiko tilassa leikkiä ja katseessa leijua, kevyesti kuten Egle Oddo tekee sinisessä mekossaan? 

Ahonen tavoittaa herkästi erilaisia tapoja olla nahoissaan, tilassa ja katseen kohteena.

Ministudiossa on kuvataiteilija Laura Ruotsalaisen installaatio ”Lintumies”. Käsintehty paperi kuplii ja repeilee, kuin liian ohut nahka. Lintumiehessä on rujoutta mutta myös keveyttä- linnut lehahtavat repeämistä. 

Pauliina Turakka Purhonen
kuraattori