August Künnapu

joulukuu 2021

taidemaalari August Künnapu

August Künnapu  (s.1978) on virolainen taidemaalari. Hän on opiskellut arkkitehtuuria Viron taideakatemiassa ja taidemaalausta Slade School of Artissa Lontoossa. Vuodesta 2005 lähtien hän on toimittanut sanomalehteä Epifanio.

August Künnapun maalausten maailma on omintakeinen, eheä, värikylläinen ja villi. Maalaukset ovat kiinteässä yhteydessä maalaustaiteen historiaan; 1900-luvun koloristeihin ja naivismiin. Yhteys historiaan ei tunnu taakalta tai tunkkaiselta. Pikemminkin Künnapun maalauksissa se esittäytyy välineenä, jonka kanssa voi leikkiä.

Leikki, leikkimielisyys, ilo, unet ja huumori ovat vahvasti läsnä Künnapun teoksissa. Maalausten aiheet; ihmiset eri toimissaan, kissat sekä matkalla olo vaihtuvissa maisemissa ovat katsojan katseen kohteena. Mieleeni herää kysymys, mitä oikeastaan näen, kun katson Künnapun maalauksia. Ensimmäisenä tarkastelun kohteeksi nousevat värit intensiivisyydessään. Ne pysäyttävät havainnoimaan, mitä Künnapun maalausten värien äärellä tapahtuu. Maalausten hahmot ovat ikään kuin näyttämöllä pysähtyneenä poseeraamaan hetkeksi, kunnes jatkavat taas toimintaansa. Maalausten elementit ja sommitelmat ovat saaneet inspiraationsa 1920- ja 1930-lukujen Itä-Eurooppalaisesta estetiikasta. Menneen ajan tunnelman voi aistia, mutta maalauksissa maailma on muuttunut toiseksi, uudeksi.

Grace-maalaussarja on saanut inspiraationsa unista. Vähäpukeinen nainen pyöräilee tai on asettumassa pyörän selkään – joko yksin tai seuralaisensa avustamana. Grace III- maalauksessa nainen on täysin alasti ja hän pyöräilee katsojasta pois päin kohti koivumetsää, kevättä ja vapautta. Maalaus on hykerryttävä. Siinä yhdistyvät kiinnostavalla tavalla taustan litteä kollaasimaisuus Gracen sulavaan hahmoon. Huomio kiinnittyy Gracen katseeseen. Melkein kuulen kuinka Grace huikkaa hyvästit ja pyörät ratisevat hiekkatiellä.

Künnapun kissa-maalauksia ei voi ohittaa. Tuo käsitteenä jo tietynlaisia mielikuvia luova maalausgenre taipuu Künnapun käsissä kiinnostavaksi allegoriaksi. Koen Künnapun kissat henkilöinä, persoonina, joilla on oma salattu elämänsä ja maailmansa. Usein maalauksissa esiintyy vain yksi tai kaksi kissaa. Sunday- maalauksessa kissoja on peräti viisi, viides tosin on jo päättänyt poistua kuvasta ja vain osa kissasta on enää näkyvissä. Sunday teoksessa tiivistyy Künnapun maalausten kiehtovuus– kaikkialle lonkeronsa ulottava elämän lempeä absurdius.

Künnapun maalaukset ovat kutsuvia, niitä on helppo lähestyä. Kuitenkin niistä löytyy useita eri ovia, erilaisia mahdollisia katsomistapoja ja näkökulmia. Lopuksi mieleen jää kysymys, mitä ovat nuo väripallot On the Road teoksen pellolla? Mieli jää odottavaksi ja hyvä niin. Jään kiinnostuneena odottamaan Künnapun tulevia näyttelyitä.

Ministudiossa kuvataiteilija Alex Rosan installaatio "påsliinsskååpi" .