Liisa Hietanen & Kirsi Jokelainen

Maaliskuu 2022

kuvataiteilija Liisa Hietanen ja taidemaalari Kirsi Jokelainen 

Liisa Hietanen (s. 1981) on hämeenkyröläinen kuvanveistäjä, joka toteuttaa teoksensa virkkaamalla. Kirsi Jokelainen (s. 1970) on Janakkalassa asuva ja työskentelevä taidemaalari.

Hietasta ja Jokelaista yhdistää taiteessaan arjen kuvaaminen, arjen pienien yksityiskohtien ja tapahtumien tarkastelu. Molemmat taiteilijat nostavat huomion kohteeksi arjen ohikiitävän kauneuden, joka voi löytyä yllättävistäkin paikoista – kuten tyhjentyneistä vesi-ilmapalloista tai kaupan muovipussista auki kiertyvästä makkaraketjusta. Yhdistävinä tekijöinä ovat myös lämmin huumori sekä usein yllättävät näkökulmat, joilla taiteilijat kohteitaan lähestyvät.

Hietanen rakentaa teoksensa virkaten. Virkatut hahmot, esineet ja ruoat ovat hämmästyttävän realistisia. Niitä tekee mieli koskea, todeta liikuttelemalla niiden olemus. Toki ne tunnistaa läheltä katsottuna virkatuiksi, jolloin realistinen ulkomuoto on saanut pehmeän tunnun. Toden ja kuvitellun välimaastossa oleminen tuo kiehtovan tunteen leikistä, joka virittyy niin tekijän, teoksen kuin katsojan välille. Virkkaus on tuttua monille, sillä kaikki ovat joskus kokeilleet virkkaamista, ainakin alakoulussa. Jokainen tietää miten virkkaus etenee silmukka kerrallaan. Se on aikaa vievää työtä. Silmukat ovat kuin kirjaimia, joista syntyy tavuja, tavuista sanoja ja sanoista kokonaisia lauseita. Hietasen teoksissa virkatut lauseet muodostavat kokonaisia kertomuksia tai niiden osia. Lanka on kiepautettu monelle silmukalle ja niistä on muodostunut tämä hahmo – imettävä äiti, joka istuu omassa rauhassaan tai tuo esine – seinää vastaan nojaava patteri. Ne ovat olemassa tässä ja samalla ne ovat osa omaa pehmeää maailmaansa. Hietasen teoksissa on läsnä ajan kulku. Virkkaus on hidasta, pitkäjänteistä työtä. Teoksiin on uponnut rajattomasti tunteja ja ajatuksia. Teokset kertovat kuitenkin usein jostain lyhyestä hetkestä arjessa; kahvihetkestä, kaupparetkestä tai 5-vuotiaan levähdystuokiosta leikkien lomassa. Tämä ajallinen kaksijakoisuus luo kiehtovan jännitteen Hietasen teoksiin.

Jokelaisen maalauksien keskiössä on kohde – kuvattuna ja maalaten todettuna. Muistorikas kynä tai omenankuori on otettu hetkeksi valokeilaan, tarkastelun alle. Pieni yksityiskohta luo ihmeellisen eheän ja ison maailman. Kynä, jolla Ismo Alanko kirjoitti nimikirjoituksen rauhanjunakonsertissa 1982 on pieni teos, jossa keltaisella alustalla lepää jostain poimittu mainoskynä. Nimen myötä teos kasvaa koossa ja ajassa. Se kuljettaa katsojan 80-luvulle. Mieli alkaa punoa tarinaa ja huomaamattaan teos saa lähes konkreettisesti uusia sävyjä. Jokelaisen teoksissa kuvattu kohde on levähdyspaikka. Ennen katseen siirtämistä kohteessa on tapahtunut jotain – omena on kuorittu ja nimikirjoitus kirjoitettu. Levähdyspaikan jälkeen on myös tapahtunut asioita – kuoret on siivottu biojätteeseen ja 80-luvun jälkeen on eletty kokonainen elämä. Levähdyspaikat ovat tärkeitä, niin maalauksen maailmassa kuin oikeassa elämässäkin. Maalauksissa on kuvattu myös lepääviä ihmisiä. Sohvalla -teoksessa hahmo on hetkeksi istahtanut olohuoneeseen, Huomenta -teoksessa ihmiset sängyssä heräilevät uuteen päivään. Jokelaisen maalausjälki kulkee tarkasta huolettomaan, sileästä rosoisempaan. Harmaa on värinä täsmällinen ja keltainen huutomerkki. Jokelainen käsittelee maalia, värejä ja jälkiä oman kielioppinsa sääntöjen mukaan. Se synnyttää kieltä, puhetta, jota kuuntelee mielellään.

Hietasen ja Jokelaisen teokset avaavat ikkunan moniulotteiseen arkeen. Se on perhearkea, jaettua arkea useamman ihmisen kanssa, mutta se on myös omaa henkilökohtaista arkea.  Henkilökohtaisia huomioita, unelmia ja muistiinpanoja. Siinä on lempeää runoutta, huumoria, kanssakulkemista (myötätuntoa) ja rakkautta, joka tässä maailmassa ja maailmanajassa on ensiarvoisen tärkeää ja huomionarvoista. 

Aura Hakuri

kuraattori, taidemaalari