Galleria Ortonin tammikuun 2010 taiteilija Petra Innanen (s. 1970) maalaa useimmiten melko voimakkaita ja isokokoisia öljymaalauksia, joiden kuvallinen sisältö ei välttämättä noudattele sitä kaikkein sovinnaisinta hyvän maun koodia. Innanen on nimittäin ollut jo pitkään kiinnostunut myös siitä ns. huonosta mausta, josta voimme nauttia muun muassa tieteistarinoissa, kauhussa, oudossa erotiikassa ja B-elokuvissa.
Innasen estetiikka on siis usein melko groteskia. Se ei aina asetu sovinnaisiin merkityskategorioihin, mutta siinä piilee myös sen yhteiskunnallinen voima. Groteski ei useimmiten ole todellisuudessa mitään harmitonta viihdettä. Sen avulla pääsemme muun muassa tutkailemaan marginaaleja ja toiseutta ja myöskin sitä, miten vaikeita asiat on toisinaan määritellä.
Nyt Galleria Ortoniin ripustettu näyttely antaa kuitenkin yllättävän ensivaikutelman kepeydestä ja raikkaudesta. Innanen on tehnyt raikkaita, suorastaan karamellimaisen kauniita akvarelleja, joissa hän käsittelee eri tavoin metamorfoosin teemaa. Mehän tunnemme kaikki luonnontieteellisen tapahtumasarjan, jossa toukka muuttuu perhoseksi. Taidamme myös kaikki tuntea ei-niin-luonnontieteellisen tapahtumasarjan, jossa ihminen muuttuu tietyissä olosuhteissa sudeksi. Innanen on kiinnostunut molemmista tapahtumasarjoista ja vielä monesta muustakin, koska taiteilijalla on siihen sekä vapaus että oikeus. Miksikähän kaikeksi nainen voikaan muuttua?
