Suomi tunnetaan maailmalla onnellisuuden mallimaana. Olemme jo useana vuonna peräkkäin komeilleet kansainvälisten onnellisuusmittausten kärjessä. Tämä herättää ylpeyttä eikä suotta! Meillä on toimiva infrastruktuuri, korkea koulutustaso ja verrattain vakaat instituutiot. Mutta kun katsomme pintaa syvemmälle, herää kysymys, kenen kokemusta nämä mittarit oikeastaan mittaavat?
Liven paneelikeskustelussa SuomiAreenassa nostamme esiin sen, mitä virallisissa onnellisuuslistauksissa ei aina näy. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen on Suomessa todellinen ilmiö. On ihmisiä, joiden arkea varjostavat rakenteelliset esteet, taloudellinen epävarmuus, ulkopuolisuuden kokemus tai toimintakyvyn rajoitteet, joita ei oteta riittävästi huomioon. Työelämässä ovet pysyvät kiinni tai vain raollaan, ja yhteiskunnallinen keskustelu ei heijasta heidän arkeaan tai toiveitaan. Kokemus kuulumattomuudesta ei synny tyhjästä. Se on seurausta siitä, ettei yhteiskunta aina tunnista moninaisuutta eikä rakenna osallisuutta kaikkien ehdoilla.
Eriarvoisuuden vaikutukset ulottuvat paljon yksilöiden kokemuksia syvemmälle. Ne rapauttavat luottamusta yhteiskuntaan, lisäävät vastakkainasettelua ja nakertavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun osallisuus ei ole jokaiselle aidosti saavutettavissa, koko kansalaisyhteiskunta köyhtyy. Yhteiskunnan eheys ja kestävän onnellisuuden edellytykset rakentuvat siitä, että kaikki voivat kokea olevansa tarpeellisia ja merkityksellisiä. Ei vain tilastollisesti, vaan aidosti.
On tärkeää tunnistaa ne vahvuudet, joiden ansiosta Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Ne ovat saavutuksia, joista voimme olla ylpeitä. Samalla haluamme laajentaa keskustelua niihin kokemuksiin ja rakenteisiin, jotka usein jäävät katveeseen. Ketkä jäävät yhteisestä hyvinvoinnista sivuun? Kenelle osallisuus on yhä tavoittamaton haave, ei koettu todellisuus?
Keskustelumme tavoitteena ei ole synkistely, vaan toivo. Uskomme, että aidosti onnellinen Suomi syntyy vain silloin, kun myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset voivat hyvin. Tämä vaatii meiltä halua kuunnella, rohkeutta tunnistaa epäkohtia ja kykyä rakentaa ratkaisuja yhdessä. Onnellisuuden tulee olla koko yhteiskunnan yhteinen päämäärä.
Kirjoittajana on Liven toimitusjohtaja Marja Pajulahti.