Vieraskynä: Työ luo osallisuutta – myös täsmätyökykyisille
Hallitusohjelmassa on sitouduttu vahvistamaan työelämän vastaanottokykyä niin, että esimerkiksi osatyökykyisten, maahanmuuttajien, ikääntyneiden ja matalan koulutustason tehtävissä työllistyminen paranee. Tavoite on hyvä. Esimerkkiryhmien tilanteet vaihtelevat kuitenkin paljon, ja työllistyminen edellyttää monenlaisia panostuksia koulutukseen, sote-palveluihin ja myös yleisen asenneilmapiirin muokkaamiseen. Vaikeasti työllistyvien tukemiseen tarkoitettuja välityömarkkinoita on kehitettävä entistä monipuolisemmiksi. Tavoitteiden edistäminen edellyttää myös riittävää rahoitusta ja pitkän tähtäimen näkymää sote-palvelujen kehittämiseen.
Työ on tärkeä elämänalue osallisuuden kokemisessa. Työ ja ammattiasema muodostavat osaltaan ihmisen identiteettiä ja muovaavat paikkaamme yhteiskunnassa. Työelämän ulkopuolelle jääminen lisää syrjäytymisen ja hyvinvoinnin heikkenemisen riskiä. Hyvinvoinnin heikkeneminen puolestaan laskee elämänlaatua ja johtaa usein erilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen lisääntymiseen. Täsmätyökykyisten työmahdollisuuksia tulisikin edistää työllisyysasteen nostamiseksi mutta myös inhimillisen hyvinvoinnin ja osallisuuden tukemiseksi. Osallisuuden yhteiskunnalliset vaikutukset ovat työllisyysastetta moniulotteisemmat.
Työkyky tarkoittaa eri yhteyksissä eri asioita. Työterveyslaitos määrittelee työkyvyn terveyden, osaamisen ja motivaation muodostamaksi kokonaisuudeksi suhteessa työn vaatimuksiin. Esimerkiksi lääketieteellisen työkyvyn osalta voidaan painottaa sairautta tai vammaa, joka vaikuttaa työkykyyn. Työllistyvyyteen perustuvan työkykykäsityksen mukaan työkyky merkitsee kykyä ja mahdollisuutta saada työtä, säilyttää se ja edetä uralla. Työkyvylle on myös ominaista työkyvyn vaihtelu työuran eri vaiheissa ja eri elämäntilanteissa. Moni tunnistaa työuraltaan aikoja, jolloin työkyky ei ole ollut eri syistä parhaimmillaan. Tämä on normaalia työelämässä. Työntekijää voidaan työkyvyn vaihdellessa tukea työjärjestelyin. Työelämän joustomahdollisuuksia tulisi lisätä, jotta kuormittavat tilanteet eivät johda pysyvään työkyvyttömyyteen. Näitä tilanteita varten kehitettiin aikanaan muun muassa vuorotteluvapaajärjestelmä.