1 minuutin luku

Suomen tulevaisuus ei voi nojata vain yksilöiden menestykseen

HS Visiossa 3.3. tekoälypolitiikan tutkija Leevi Saari arvioi, että Nokian menestyksen jälkeen Suomen tulevaisuus jätettiin liiaksi sattumien ja yksittäisten menestystarinoiden varaan. Ajateltiin, että uusi Nokia syntyy, kunhan jossain on tarpeeksi lahjakas yksilö tai rohkea yritys. Nykyinen taloustilanne osoittaa, ettei tämä ollut kestävä strategia.

Saaren analyysi koskee talouspolitiikkaa, mutta samanlainen ajattelutapa näkyy laajemminkin kulttuurissamme. Yksilöllisyyden sijasta voimme puhua jopa yltiöyksilöllisyydestä. Se sisältää ajatuksen, että ihminen rakentaa itseään, osaamistaan ja arvoaan jatkuvasti. Kun menestys kehystetään yksilön ansioksi, epäonnistumisesta tulee yksilön vika.

Liisa Keltikangas-Järvinen kuvaa teoksessaan Itsekkyyden aika, miten tällainen kulttuuri heikentää kuulumisen kokemusta. Jos pärjääminen on aina henkilökohtainen projekti, yhteinen vastuu ja keskinäisriippuvuus jäävät taka-alalle.

Liven työssä näemme tämän konkreettisesti. Kohtaamme nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat tukea työelämään kiinnittymisessä. Moni heistä kaipaa aikaa, tukea ja omien valmiuksien vahvistamista. Kun yhteiskunnan viesti on, että jokainen ihminen luo oman työmarkkina-arvonsa itse ja ilman apua, tuen pyytäminen ja saaminen on vaikeaa.

Työelämässä puhutaan resilienssistä ja muutoskyvykkyydestä, mutta harvemmin siitä, miten saa tukea, jos voimat eivät riitä. Mentorointi, perehdytys ja me kannetaan yhdessä -kulttuuri eivät synny itsestään. Niiden eteen on nähtävä vaivaa. Osalle nuorista on vaikea kiinnittyä työelämään, joka näyttäytyy epävarmana, kovana ja yksinäisenä.

Työelämän murros ja teknologinen kehitys edellyttävät uusien taitojen opettelemista kesken työuran. Siksi mahdollisuus kouluttautua uudelleen on myös yhteiskunnallinen investointi. Jos muutostilanteissa riskit siirtyvät yksilön harteille, kaventuvat erityisesti niiden mahdollisuudet, joilla ei ole taloudellista puskuria. Se heijastuu nuoriin pelkona siitä, että toista mahdollisuutta ei ole.

Hyvinvointivaltio ei ole vain huippuyksilöitä varten. Se tarvitsee rakenteita, jotka mahdollistavat osallistumisen myös silloin, kun oma kilpailukyky ei riitä. Tekoälyn vyöry haastaa kysymään, rakennammeko Suomea yksittäisten voittajien varaan vai rakennammeko yhteiskuntaa, jossa jokaisella on todellinen mahdollisuus osallistua.

Marja Pajulahti, toimitusjohtaja, Live-säätiö

“Livessä olen saanut oppia uutta ja kehittyä” – Työhönvalmentaja Heli Laakkio jää eläkkeelle 33 vuoden uran jälkeen

“Livessä olen saanut oppia uutta ja kehittyä” – Työhönvalmentaja Heli Laakkio jää eläkkeelle 33 vuoden uran jälkeen

Kun Heli Laakkio aloitti työt Invalidisäätiössä maaliskuussa 1993, Suomi oli keskellä lamaa ja kuntoutusala hyvin erilainen kuin tänä...

Lue lisää
Tuukka löysi oman polkunsa kohti työelämää oppisopimuksen kautta

Tuukka löysi oman polkunsa kohti työelämää oppisopimuksen kautta

Ammattiopisto Liven logistiikan opiskelija Tuukka Korri on edennyt työssäoppimisjakson kautta oppisopimukseen OrboTechilla. Polku ei ole tänä päivänä...

Lue lisää
Mielipide: Toimeentulotuen uudistus on arvioitava uudelleen heikossa työmarkkina-asemassa olevien näkökulmasta

Mielipide: Toimeentulotuen uudistus on arvioitava uudelleen heikossa työmarkkina-asemassa olevien näkökulmasta

Yle uutisoi, että toimeentulotuen uudistus on lisännyt merkittävästi työllisyyspalveluihin ohjautuvien asiakkaiden määrää. Alkaneiden työnhakujen...

Lue lisää