Yhteiskunta­vaikuttaminen

Liven tavoitteet hallituskaudelle 2027–2031

Seuraavalla vaalikaudella täytyy tehdä selkeä valinta: jätetäänkö kymmenien tuhansien täsmätyökykyisten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien osaaminen sivuun vai otetaanko heidät mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta. Tarvitsemme jokaisen kynnelle kykenevän työelämään, sillä tutkimusten mukaan työvoimapula on todellisuutta lähes joka alalla vuonna 2040 ^[1].

Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia ^[2] – lavean arvion mukaan jopa satoja tuhansia – täsmätyökykyisiä ^[3]. Tähän joukkoon voivat kuulua muun muassa kehitysvammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet, pitkäaikaistyöttömät sekä ihmiset, joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden vuoksi. Täsmätyökykyisiä yhdistää yksi asia: halu ja motivaatio käyttää työkykyään ja olla osa työelämää.

Väestön ikääntyminen, alhainen syntyvyys ja julkisen talouden velkaantuminen tarkoittavat, että Suomen on pakko ryhtyä sanoista tekoihin ja nostaa työllisyysastettaan. Täsmätyökykyisten heikosta työllistymisestä aiheutuvan toteutumattoman työpanoksen on arvioitu olevan 1,3 miljardia euroa vuodessa ^[4]. Se on hinta, jota Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa.

Kannamme huolta siitä, että osa nuorista ei kiinnity työelämään ja yhä useampi heistä joutuu pitkäaikaistyöttömäksi.  Siksi nuorten työllistymisen tukeminen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy ovat olennainen osa osallisuutta vahvistavaa työllisyyspolitiikkaa. Samoin maahanmuuttajataustaisten työnhakijoiden työmarkkinoille kiinnittymistä täytyy vahvistaa. Kaikki maahanmuuttajat eivät ole täsmätyökykyisiä, mutta monella on tarve vahvemmalle tuelle, kuten kielen oppimiselle työn ohessa, osaamisen tunnistamiselle, pätevyyksien tunnustamiselle ja verkostojen rakentamiselle.

Poliittisen päätöksenteon tulee tukea yrittäjyyttä. Yrittäjyys on monille ihmisille – myös täsmätyökykyisille ja maahanmuuttajataustaisille – matalan kynnyksen reitti työhön, osallisuuteen ja innovaatioihin. Kun yrittäminen on kannustavaa, yhä useampi pystyy työllistämään ensin itsensä ja ajan myötä muitakin.

Monimuotoinen työelämä vahvistaa innovaatioita ja vähentää polarisaatiota

Näemme, että monimuotoinen työelämä on paras kasvualusta innovaatioille ja vastavoima polarisaatiolle. Se vahvistaa työllisyyttä, julkista taloutta ja ihmisten kokemusta oikeudenmukaisuudesta. Siksi päättäjien on varmistettava, että lainsäädäntö, rahoitus ja palvelut eivät ainoastaan salli, vaan aktiivisesti mahdollistavat haavoittuvassa asemassa olevien, kuten täsmätyökykyisten työllistymisen.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön ^[5]. Samansuuntaiset velvoitteet löytyvät myös kansainvälisistä sopimuksista. Euroopan unionin perusoikeuskirja takaa oikeuden työhön ^[6] sekä suojelun köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan ^[7]. YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus puolestaan velvoittaa turvaamaan kaikille yhdenvertaiset työllistymismahdollisuudet ^[8]. Seuraavalla vaalikaudella nämä lupaukset kannattaa lunastaa myös täsmätyökykyisten osalta.

Live-säätiö, aiemmalta nimeltä Invalidisäätiö, perustettiin vuonna 1940 talvisodassa vammautuneiden hoitoa, kuntoutusta ja ammatillista koulutusta varten. Yli kahdeksan vuosikymmenen ajan olemme määrätietoisesti kehittäneet toimintaamme yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Me Livessä työskentelemme sen hyväksi, että mahdollisimman moni pystyy toimimaan suomalaisen yhteiskunnan täysipainoisena jäsenenä. Live tarjoaa yksilöasiakkailleen ammatillista erityisopetusta ja työllistymisen valmennus- ja asiantuntijapalveluita. Näemme millaisia esteitä osallisuuden, oppimisen ja työllistymisen tiellä on – ja mitä niiden purkaminen vaatii niin yksilöltä, työelämältä kuin yhteiskunnaltakin.

Poliittisessa päätöksenteossa tulee huomioida seuraavalla hallituskaudella

Toimeentulotuen kokonaisuudistusta tulee arvioida uudelleen

Hallitus esittää toimeentulotuen kokonaisuudistusta. Tehtävät muutokset muun muassa vahvistaisivat tuen saajan velvoitteita hakea kokoaikatöitä ja ensisijaisia etuuksia.

Toimeentulotuen uudistusta tulee täydentää niin, että velvoitteet ja seuraamukset suhteutetaan arvioituun työkykyyn. Osa-aikainen, tuettu ja vaiheittainen työ on monelle täsmätyökykyiselle realistinen ja kestävä tie työhön. Näin kenenkään ei tarvitse valita terveyden ja toimeentulon välillä, ja yhä useampi pääsee mukaan työelämään.

Ratkaisu: Tarkennetaan uudistusta niin, että työnhaun velvoitteet ja mahdolliset seuraamukset sidotaan työkyvyn arvioon ja samalla rakennetaan selkeä palvelukytkös. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ennen seuraamuksia arvioidaan ihmisen työkyky ja palvelutarve sekä ohjataan hänet tarkoituksenmukaisiin palveluihin, kuten kuntoutukseen, työhönvalmennukseen, tuettuun työhön, työkokeiluun tai osa-aikatyöhön. Velvoite ei tällöin tarkoita automaattisesti kokoaikatyön hakemista, vaan realistista etenemistä kohti työtä yhdessä sovitun suunnitelman mukaan.

Työttömyysturvan suojaosan tasoa tulee arvioida uudelleen

Suojaosa edistää työn vastaanottamista ja työmarkkinoille kiinnittymistä. Suojaosa tekee lyhyiden työsuhteiden, osa-aikatyön ja keikkatyön vastaanottamisesta taloudellisesti kannattavaa ja vähentää riskiä siitä, että pienet ansiot leikkaavat etuutta välittömästi ja kohtuuttomasti. Työttömyysturvan suojaosan tasoa tulee arvioida uudelleen nykyistä kannustavammaksi.

Kokonaisuutena suojaosien palauttaminen on perusteltua työllisyysasteen nostamiseksi ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi. Se tukee etenkin niitä, joiden työkyky, osaaminen tai elämäntilanne edellyttää asteittaista työllistymistä ja joille jokainen työssäolopäivä on askel kohti osallisuutta ja toimeentuloa.

Ratkaisu: Työttömyysturvan suojaosan tasoa tulee arvioida uudelleen nykyistä kannustavammaksi.

Julkisiin hankintoihin 3 % täsmätyökykyisten työllistämisvelvoite

Julkisissa kilpailutuksissa hinta on usein hyvin merkittävä kriteeri valituksi tulemiselle. Hankintalaki antaa organisaatioille mahdollisuuden huomioida sosiaalinen vastuu, mutta käytännössä se jää usein taloudellisten tekijöiden varjoon. Tämän seurauksena täsmätyökykyisten kyvyt eivät pääse suomalaisen työelämän käyttöön.

Ratkaisu: Muutetaan hankintalakia velvoittavaksi niin, että työvoimavaltaisiin hankintoihin osallistuvien toimijoiden täytyy työllistää täsmätyökykyisiä 3 % hankintaan tarvittavasta työvoimasta.

Työllisyysalueiden rahoitusmallia tulee muuttaa

Työllisyysalueiden rahoitusmallia uudistettiin vahvistamaan kuntien kannustimia työttömyyden keston lyhentämiseen. Nykyisessä työllisyysalueiden rahoitusmallissa kunnan maksuosuus kuitenkin kasvaa tilanteissa, joissa työtön ohjautuu muuhun kuin avoimilla työmarkkinoilla olevaan työhön.

Rahoitusmallia ja siihen liittyviä seuraamuksia tulee täydentää niin, että myös palkkatukityö, opiskelu ja muut työllistymistä edistävät palvelut katsotaan vaikuttaviksi välivaiheiksi, jotka katkaisevat maksuvelvoitteen kasvun. Erityisesti nykyisessä suhdannetilanteessa on välttämätöntä, että kunnilla on realistiset keinot tukea vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia ilman kohtuutonta taloudellista painetta. Näin varmistamme, että työllisyysalueet investoivat pitkäjänteiseen työllistymisen tukemiseen pelkän lyhytnäköisen säästämisen sijaan.

Ratkaisu: Muutetaan rahoitusmallin kriteereitä niin, että palkkatuettu työ, osa-aikainen tuettu työ, määräaikainen työ tai yrittäjyyden aloitus sekä päätoiminen opiskelu rinnastetaan työllistymisen vaikuttaviksi välivaiheiksi siten, että ne jäädyttävät kunnan maksuosuuden kasvun sovituksi ajaksi. Tämän rinnalle lisätään suhdannejoustoa eli otetaan käyttöön automaattinen rahoituspuskuri, joka aktivoituu, kun alueen työttömyys nousee nopeasti. Rahoituspuskuri kattaa osan kasvavista kustannuksista ja palveluinvestoinneista esimerkiksi Työllisyysrahaston avulla. Näin kunnilla säilyy kannustin tukea myös heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia, eikä järjestelmä ohjaa vain helpoimmin työllistyvien yksilöiden tukemiseen.

Aikuiskoulutustuen tilalle uusi keino tukea aikuisten kouluttautumista

Aikuiskoulutustuen lakkautus on käytännössä sulkenut monelta aikuiselta mahdollisuuden kouluttautua uuteen ammattiin. Kun korvaavaa ratkaisua ei ole, uudelleenkouluttautuminen rahoitetaan henkilökohtaisilla säästöillä tai velalla. Jos tukea uudelleenkouluttautumiseen ei ole, se vähentää koulutukseen hakeutumista, hidastaa työuran muutoksia ja heikentää työmarkkinoiden kykyä vastata osaajatarpeisiin.

Ratkaisu: Luodaan uudelleenkouluttautumisen määräaikainen aikuiskoulutustuki henkilölle, joka opiskelee uuteen ammattiin tai täydentää osaamistaan työmarkkinoita palvelevalla tavalla. Tuki voi olla osittainen (esim. osa-aikaisen opiskelun ja työn yhdistäminen). Tukeen liitetään automaattinen palvelukytkös (uraohjaus, osaamisen tunnistaminen, työhönvalmennus), jotta opiskelu johtaa oikeasti työllistymiseen eikä jää yksin yksilön riskiksi. Näin aikuisilla on aito mahdollisuus kouluttautua uudelleen alhaisella taloudellisella riskillä ja yhteiskunta saa nopeammin osaajia sinne, missä tarve on.

Lisätään tietoisuutta työllistymisen tukimuodosta työnantajille

Työllistämisen tueksi on jo olemassa laaja valikoima tukimuotoja, kuten palkkatuki, työkokeilu, oppisopimus ja työolosuhteiden järjestelytuki. Suuri osa työnantajista ei tunne niitä riittävän hyvin tai kokee kokonaisuuden sekavaksi. Käytännössä tukia hyödyntävät ne toimijat, joilla on valmiiksi resursseja ja osaamista niiden hakemiseen.

Ratkaisu: Käynnistetään valtakunnallinen, kumppanivetoinen viestintäohjelma, jossa työnantajajärjestöt, toimialaliitot sekä työllisyyspalvelut jakavat tietoa työllistämisen tukimuodoista työnantajille.

Työllisyysalueiden hallinnollista prosessiohjausta tulee keventää

Työllisyysalueilla ja kunnilla on jo nyt vahvat taloudelliset kannustimet edistää työllisyyttä ja alueellista kasvua. Tästä huolimatta työllisyyspalvelujen järjestämistä ohjaavat useat prosessi- ja menettelyvelvoitteet, jotka sitovat resursseja ja rajoittavat mahdollisuuksia kohdentaa palveluja alueellisten työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Erityisesti kaavamaiset asiakasprosessit, tiukat aikataulu- ja dokumentointivaatimukset sekä valtion vahva ohjaus esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisessä vähentävät paikallista joustavuutta ja hidastavat vaikuttavien toimintamallien käyttöönottoa.

Ratkaisu: Hallinnollista prosessiohjausta kevennetään ja lisätään työllisyysalueiden harkintavaltaa palvelujen toteutuksessa. Valtion ohjauksen painopiste siirretään yksityiskohtaisista menettelyvaatimuksista selkeisiin tavoitteisiin ja vaikuttavuuden seurantaan. Tällöin työllisyysalueet voivat hyödyntää olemassa olevia kannustimiaan ja kehittää palvelujaan paikallisiin tarpeisiin perustuen.

Kuntouttavan työtoiminnan tilalle työkykyä vahvistava palvelu

Kuntouttava työtoiminta toimi ensimmäisenä työelämään kiinnittymisen väylänä heille, joiden työ- tai opiskelukyky ei vielä riittänyt varsinaisiin työllistymis- tai koulutuspalveluihin. Nyt työ- ja opiskelukykyä vahvistavaa palvelua ei ole, ja monen heikossa työmarkkina-asemassa olevan ihmisen edellytykset työllistyä heikkenevät entisestään.

Ratkaisu: Kuntouttavan työtoiminnan tilalle täytyy luoda selkeä, pysyvä ja resursoitu palvelu, joka vahvistaa työ- ja opiskelukykyä.

Lähteet

1. Opetushallitus ja Osaamisen ennakointifoorumi. Ammattialojen työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto vuonna 2028. Verkkoraportti. Julkaistu 2023.
2. Soste. (2023). SOSTEn keinot työvoimapulan ratkaisemiseksi.
3. Vates. (2025). Osatyökykyisten tilastot Suomessa.
4. Ilmarinen. Sopivaa työtä kaikille – osatyökykyisissä merkittävä hyödyntämätön potentiaali työmarkkinoille. Julkaistu 2018.
5. Suomi. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. "18 §: Oikeus työhön ja elinkeinovapaus. Voimassa 1999-.
6. Euroopan neuvosto. (1991) Euroopan unionin sosiaalinen peruskirja, artikla 1: Oikeus työhön. Allekirjoitettu 1991, uusittu 2002.
7. Euroopan neuvosto. (1991) Euroopan unionin sosiaalinen peruskirja, artikla 30: Suoja köyhyydeltä ja sosiaaliselta syrjäytymiseltä. Allekirjoitettu 1991, uusittu 2002.
8. YK. (1966). Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (ICESCR), artikla 6: Oikeus työhön. Allekirjoitettu 16. joulukuuta 1966, voimaan 3. tammikuuta 1976. Uudistettu 10. joulukuuta 2008.
9. Ogletree Deakins. (2024). Employers in Germany: Notification of Severe Disability until March 31, 2024.