Yhteiskunta­vaikuttaminen

Työttömyysturvan suojaosan tarkoituksena on edistää työn vastaanottamista ja työmarkkinoille kiinnittymistä. Se tekee lyhyiden työsuhteiden, osa-aikatyön ja keikkatyön vastaanottamisesta taloudellisesti kannattavaa ja vähentää riskiä siitä, että pienet ansiot leikkaavat etuutta välittömästi ja kohtuuttomasti. Nykyinen työttömyysturvan suojaosan taso ei kannusta riittävästi lyhytaikaisen työn vastaanottamiseen.

Työttömyysturvan suojaosan tasoa tulee arvioida uudelleen nykyistä kannustavammaksi.

Mahdollisuus nostaa työllisyysastetta ja ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä. Tukee etenkin niitä, joiden työkyky, osaaminen tai elämäntilanne edellyttää asteittaista työllistymistä ja joille jokainen työssäolopäivä on askel kohti osallisuutta ja toimeentuloa.

Julkisissa kilpailutuksissa hinta on usein merkittävä kriteeri valituksi tulemiselle. Hankintalaki antaa organisaatioille mahdollisuuden huomioida sosiaalinen vastuu, mutta käytännössä se jää usein taloudellisten tekijöiden varjoon. Tämän seurauksena täsmätyökykyisten kyvyt eivät pääse suomalaisen työelämän käyttöön.

Muutetaan hankintalakia velvoittavaksi niin, että työvoimavaltaisiin hankintoihin osallistuvien toimijoiden täytyy työllistää täsmätyökykyisiä 3 prosenttia hankintaan tarvittavasta työvoimasta.

Tuo lisää työpaikkoja täsmätyökykyisille ja laajentaa työnantajien tietoa täsmätyökyvystä. Lisää julkisen sektorin ja yritysten vastuullisuutta.

Nykyisessä työllisyysalueiden rahoitusmallissa kunnan maksuosuus työttömyysturvamenojen rahoituksesta kasvaa tilanteissa, joissa työtön ohjautuu muuhun kuin avoimilla työmarkkinoilla olevaan työhön. Sosten mukaan valtaosa työllisyysalueiden johtajista ja lautakuntien jäsenistä pitää alueiden rahoitusratkaisua ongelmallisena.

Rahoitusmallia tulee muuttaa niin, että myös palkkatukityö, opiskelu ja muut työllistymistä edistävät palvelut katkaisevat kunnan maksuvelvoitteen kasvun, koska ne ovat vaikuttavia vaiheita työllistymisessä.

Rahoitusmallin kriteereitä muutetaan niin, että palkkatuettu työ, osa-aikainen tuettu työ, määräaikainen työ tai yrittäjyyden aloitus sekä päätoiminen opiskelu rinnastetaan työllistymisen vaikuttaviksi välivaiheiksi. Ne pysäyttävät kunnan maksuosuuden kasvun sovituksi ajaksi.

Lisätään suhdannejoustoa eli otetaan käyttöön automaattinen rahoituspuskuri, joka aktivoituu, kun alueen työttömyys nousee nopeasti. Rahoituspuskuri kattaa osan kasvavista kustannuksista ja palveluinvestoinneista esimerkiksi Työllisyysrahaston avulla.

Kunnilla on hankalassa suhdannetilanteessa realistiset keinot tukea vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia ilman kohtuutonta taloudellista painetta. Kunnilla on kannustin tukea myös heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevia, eikä järjestelmä ohjaa vain helpoimmin työllistyvien yksilöiden tukemiseen.

Rahoitusmallin muutos varmistaa myös, että työllisyysalueet investoivat pitkäjänteiseen työllistymisen tukemiseen pelkän lyhytnäköisen säästämisen sijaan.

Aikuiskoulutustuen lakkautus on käytännössä sulkenut monelta aikuiselta mahdollisuuden kouluttautua uuteen ammattiin. Kun korvaavaa ratkaisua ei ole, uudelleenkouluttautuminen rahoitetaan henkilökohtaisilla säästöillä tai velalla. Jos tukea uudelleenkouluttautumiseen ei ole, se vähentää koulutukseen hakeutumista, hidastaa työuran muutoksia ja heikentää työmarkkinoiden kykyä vastata osaajatarpeisiin.

Luodaan uudelleenkouluttautumisen määräaikainen aikuiskoulutustuki henkilölle, joka opiskelee uuteen ammattiin tai täydentää osaamistaan työmarkkinoita palvelevalla tavalla. Tuki voi olla osittainen esimerkiksi osa-aikaisen opiskelun ja työn yhdistämiseen. Tukeen liitetään palveluita kuten uraohjaus, osaamisen tunnistaminen ja työhönvalmennus, jotta opiskelu johtaa työllistymiseen. 

Aikuisilla voivat kouluttautua uudelleen matalalla taloudellisella riskillä ja yhteiskunta saa nopeammin osaajia sinne, missä tarve on. Varmistetaan työntekijöiden osaamisen uudistuminen ja voidaan estää tai katkaista työttömyys. 

Suuri osa työnantajista ei tunne niitä riittävän hyvin työllistämisen tuen tukimuotoja tai pitää kokonaisuutta sekavana. Käytännössä tukia hyödyntävät ne toimijat, joilla on valmiiksi resursseja ja osaamista niiden hakemiseen. Yksityisen sektorin palkkatuki on kustannusvaikuttavaa toimia julkisen talouden näkökulmasta, joten sitä kannattaisi käyttää nykyistä enemmän. 

Käynnistetään valtakunnallinen, kumppanivetoinen viestintäohjelma, jossa työnantajajärjestöt, toimialaliitot sekä työllisyyspalvelut jakavat tietoa työllistämisen tukimuodoista työnantajille. 

Työnantajat osaavat hyödyntää työllistämisen tukimuotoja, kuten palkkatukea, työkokeiluja, oppisopimusta ja työolosuhteiden järjestelytukea. Varmistetaan yhä useampien pääsy työmarkkinoille. 

Työllisyyspalvelujen järjestämistä ohjaavat useat prosessi- ja menettelyvelvoitteet. Ne sitovat resursseja ja rajoittavat mahdollisuuksia kohdentaa palveluja alueellisten työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti. Erityisesti kaavamaiset asiakasprosessit, tiukat aikataulu- ja dokumentointivaatimukset sekä valtion vahva ohjaus esimerkiksi tietojärjestelmien kehittämisessä vähentävät paikallista joustavuutta ja hidastavat vaikuttavien toimintamallien käyttöönottoa.

Hallinnollista prosessiohjausta kevennetään ja lisätään työllisyysalueiden harkintavaltaa palvelujen toteutuksessa. Valtion ohjauksen painopiste siirretään yksityiskohtaisista menettelyvaatimuksista selkeisiin tavoitteisiin ja vaikuttavuuden seurantaan.

Työllisyysalueet voivat hyödyntää olemassa olevia kannustimiaan ja kehittää palvelujaan paikallisiin tarpeisiin perustuen. Palveluiden laatu ja vaikuttavuus paranevat.

Kuntouttavan työtoiminnan loputtua työ- ja opiskelukykyä vahvistavaa palvelua ei ole tarjolla. Se heikentää monen heikossa työmarkkina-asemassa olevan ihmisen edellytyksiä työllistyä.

Kuntouttavan työtoiminnan tilalle luodaan selkeä, pysyvä ja resursoitu palvelu, joka vahvistaa työ- ja opiskelukykyä.

Ihmisillä, joiden työ- tai opiskelukyky ei vielä riitä työllistymis- tai koulutuspalveluihin on väylä, jonka avulla he voivat vahvistaa kouluttautumisen ja työllistymisen edellytyksiään. Torjutaan syrjäytymistä.