”Elämä on lopulta pienen säikeen varassa”

Vielä viime syksynä Kuopiossa asuva Marko Ruotsalainen oli kiireinen mies. Oma saneerausalan yritys vei leijonaosan päivistä, ja vapaa-ajallaan Ruotsalainen kävi kuntosalilla, pyöräili, ui ja hiihti. Yrityksen pyörittämisen ohella hän samosi luonnossa eräoppaana.

Tuolloin 54-vuotias Ruotsalainen oli Egotripin Matkustaja-laulun mukaisesti ”aina matkalla jonnekin”: piti itsensä kiireisenä ja auttoi mielellään läheisiään. Tavallisen ihmisen tapaan hän kantoi sisimmässään toiveita ja pelkoja. Erityisesti yksi haave pulpahti yrittäjän mieleen jatkuvasti.

– Ajattelin usein näin: Antaisin niin paljon, jos saisin olla yhden päivän ajan onnellinen eikä minun tarvitsisi miettiä mitään, Ruotsalainen kertoo.

Massiivinen aivoverenvuoto mullisti Marko Ruotsalaisen elämän

Syyskuun 23. päivänä 2022 hän istui ystäviensä kanssa Rukan keskustassa karaokebaarissa, kun niskaa viilsi kylmästi. Huonovointiseksi käynyt Ruotsalainen meni hetkeksi takahuoneeseen ja pyysi huolestuneita ystäviä avaamaan kuppilan oven, jotta hän pääsisi loma-asunnolleen lepäämään.

Neljän tunnin kuluttua yksi kavereista tuli asunnolle ja näki, että vessan lattia lainehti verestä. Veri vuosi Ruotsalaisen päästä ja hän retkotti vessanpöntöllä, jonka kansi oli murskautunut pieniksi palasiksi. Ystävä soitti välittömästi hätäkeskukseen. Kaikki ambulanssit olivat hälytysajossa Kuusamossa sekä Rovaniemen ja Posion välillä, ja ensihoitajat saapuivat vasta viiden ja puolen tunnin kuluttua oireiden alkamisesta.

– Kun ambulanssimiehet kuulivat, etten ollut humalassa, he totesivat, että nyt on kiire. Minä vitsailin savolaisesta epäluotettavuudestani, kunnes puheeni alkoi sammaltaa, Ruotsalainen sanoo.

”Tässäkö elämäni oli?”

Ambulanssissa ensihoitajat tilasivat helikopterin, jotta matka Oulun yliopistolliseen sairaalaan taittuisi nopeammin. Tarkoituksena oli pysähtyä Pudasjärven ABC:lle helikopteria varten, mutta pysähtymiseen ei ollut aikaa. Silloin Ruotsalainen irtautui ruumistaan.

– Taivaasta aukesivat portaat, joita pitkin aloin nousta. Portaiden yläpäässä näin kaksi punaista pylvästä ja valon. Tunsin oloni uskomattoman hyväksi ja ajattelin, että olen tässä maailmassa jo kaiken nähnyt. Juuri kun olin astumassa porteista sisään, valkoinen käsi veti minut takaisin. Heräsin OYS:issa, jossa ambulanssimies taputti olkapäätäni ja sanoi, että sinä tulet vielä kuntoon, Ruotsalainen kertoo.

Teho-osastolle kiidätetty Ruotsalainen sai kuulla, että hänen aivovaltimonsa oli katkennut ja veri vuotanut aivokammioihin. Hoitojakson aikana hän näki, kuinka mahtavaa työtä lääkärit, sairaanhoitajat ja siivoojat tekivät ja kuinka kovilla he erityisesti öisin olivat. Ruotsalainen opetteli syömään uudestaan, ja pienikin asennonvaihto teetti valtavasti töitä. Tytär, ystävät ja yrityksen työnjohto vierailivat sairaalassa usein.

– Valot ja äänet rasittivat, enkä pystynyt hahmottamaan television liikettä. Ehdin lukea vain kaksi lausetta tekstitetyistä ohjelmista. Mietin, että tällaistako loppuelämäni olisi. En silti antanut masennuksen tulla.

Yhtenä päivänä lääkäri kertoi, että Ruotsalainen pääsisi neurologiseen kuntoutukseen kotikaupungissaan sijaitsevaan Live Neuroniin. Neurologisen kuntoutuksen tavoitteena on edistää ihmisen liikkumis- ja toimintakykyä sekä parantaa hänen elämänlaatuaan. Kuntoutus on tarkoitettu ihmisille, joiden toimintakykyä vaikeuttaa vakava neurologinen sairaus tai vamma.

”Live Neuronissa on maailman hienoin hoito”

Kuntoutuksen alussa Ruotsalainen ei jaksanut tulla edes yhteiseen aamupalapöytään, sillä hänen aivonsa kuormittuivat pienestäkin hälystä ja ihmiskontaktista. Kaikki piti oppia uudestaan: sängystä nouseminen, käveleminen ja suihkussa käyminen. Ruotsalainen teki palapelejä, heitti palloa ja opetteli tekemään ruokaa. Aluksi hän jaksoi pysyä pystyssä vain sekunnin ja kuntoutuminen tuntui raskaalta, mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat edistyä. Live Neuronille hän antaa kuntoutuksestaan suuren kiitoksen.

- Live Neuronissa on maailman hienoin hoito. Lääkärit ja toimintaterapeutit iloitsivat kanssani jokaisesta edistysaskeleesta, ja erityisesti oma fysioterapeuttini Tanja Tuppurainen kannusti minua mielettömän ihanasti. Ilman heitä en olisi tässä, Ruotsalainen kiittää.

Aivoverenvuodon jälkeiset tunnit ovat ratkaisevia ihmisen loppuelämän kannalta. Avun saamisessa kesti sairastumispäivänä niin kauan, että Ruotsalainen olisi voinut joko kuolla tai päätyä palvelukotiin. Yrittäjän huippukunto ja vankka elämäntahto edistivät kuntoutumista. Samana vuonna marraskuun lopulla hän pystyi palaamaan kotiinsa ja asuu tällä hetkellä yksin Rukan loma-asunnollaan.

Nyt hän kertoo olevansa fyysisesti 40 % siitä mitä oli terveenä. Ruotsalainen tuntee usein kipua ja väsymystä ja pystyy kävelemään kerrallaan vain kaksisataa metriä. Auton ajaminen puolestaan sujuu kuin ennenkin. Pitkäkestoiseen muistiin on painunut kaikki sairastumista edeltävä, mutta lähimuisti takkuilee. Vointi vaihtelee, ja Ruotsalainen on oppinut elämään sen kanssa.

– Kävin portilla, tulin takaisin ja nyt olen tässä. Hyväksyn, että tällaista minun elämäni nykyään on. Tasapainohaasteet esimerkiksi lumenluonnissa tai takan sytyttämisessä otan huumorilla. Minulla on ainoastaan tämä hetki, ja olen jokaisesta päivästä kiitollinen.

Kesällä Marko Ruotsalainen vietti seitsemän viikkoa Norjassa. Tämä auringonlasku on ikuistettu Skoganvarren leirintäalueella. Kuva: Marko Ruotsalainen

”Hyväksy se, mitä koet ja missä olet”

Harvalla ihmisellä on Ruotsalaisen mielestä aikaa, vaan elämää määrittävät kellot ja päivämäärät. Aivoverenvuoto muutti miehen oman elämänkatsomuksen: materia, raha ja aika ovat menettäneet merkityksensä. Hän suunnittelee elämäänsä korkeintaan viikon eteenpäin, ei pelkää mitään eikä koe stressiä. Yksityiskohdatkin erottuvat eri tavalla kuin aiemmin.

– Vapauduin kaikesta suunnittelusta ja päätin, että panostan loppuelämääni. Olen aina pitänyt luonnosta, mutta nykyään näen muurahaiset ja madot tarkemmin. Kesällä vietin seitsemän viikkoa Norjassa leirintäalueella ja nautin elämästä. Minulla oli aikaa kalastaa, olla, istua ja imeä itseeni kaikkea ympärilläni.

Joskus Ruotsalainen miettii, miksi juuri hän jäi eloon. Hän kuitenkin uskoo, että kaikella on tarkoituksensa. Omaa kokemustaan hän on jakanut esimerkiksi Facebookin aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneiden vertaistukiryhmässä ja toivoo voivansa puhua myös yrittäjille. Hän kertoo ymmärtävänsä erityisesti nuoria aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneita, jotka masentuvat.

– Uskon, että tehtäväni on puhua kanssasisarille ja -veljille siitä, mitä olen kokenut. Emme me yrittäjät ole teräsmiehiä, vaan mitä tahansa voi sattua. Välillä katselen ihmisiä, jotka juoksevat ja hiihtävät. Olen niin iloinen heidän puolestaan. Toivon, että he tietävät, että se kyky voi kadota sekunnin sadasosassa. Aivojaan ei voi korvata, ja elämä on lopulta pienen säikeen varassa, Ruotsalainen sanoo.

Neurologista sairautta hän ei toivoisi kenellekään mutta muistuttaa, että elämä jatkuu sairaudenkin jälkeen – uudenlaisena. Ruotsalainen sanoo, että ottaisi mielellään vanhan itsensä takaisin ja pyöräilisi, hiihtäisi ja juoksisi edelleen. Silti hän elää nyt elämänsä parasta aikaa.

– Olen onnekas, kun olen kaiken tämän jälkeen yhä elossa. Voin viimein sanoa, että olen onnellinen. Viestini jokaiselle on, että hyväksy se, mitä koet ja missä olet. Sitku-elämää ei ole olemassa. Nautitaan jokaisesta päivästä, viikosta ja tunnista, Ruotsalainen päättää.