Kun hallitus hakee ratkaisuja julkisen talouden sopeuttamiseen, vaarana on, että osa päätöksistä osuu niihin, joiden tilanne on jo entuudestaan vaikea. Viimeisimpänä esimerkkinä tästä on eduskuntaan menevä hallituksen toimeentulotuen kokonaisuusuudistus, jonka mukaan myös osa-aikatöitä tekevän toimeentulotuen saajan on ilmoittauduttava kokoaikatyön hakijaksi. Muuten edessä voi olla jopa 50 prosentin leikkaus tuen perusosaan.
Hallituksen perustelut uudistukselle pohjaavat ajatukseen, että työntekoon tulee kannustaa ja että työkykyisen tulee pyrkiä kokoaikatyöhön sekä vahvistaa henkilön itsenäistä selviytymistä, vähentää pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta ja selkiyttää toimeentulotuen roolia viimesijaisena harkintaa vaativana perusturvaan kuuluvana rahaetuutena. Hallitus laskee saavansa näin 700 uutta työllistä sekä valtiontalouteen säästöä noin 31 miljoonaa euroa vuodessa.
Ymmärrämme, että julkisen talouden vahvistaminen on välttämätöntä, ja pidämme tavoitteita kannustaa työhön ja itsenäiseen toimeentuloon perusteltuina. Huolemme on kuitenkin se, että täsmätyökykyiset, jotka eivät kykene kokopäivätyöhön tai vaativaan työhön saattavat jäädä entistä heikompaan asemaan. THL:n tutkijat esittivät vieraskynäkirjoituksessaan, ettei etuusjärjestelmä saa muodostaa estettä osa-aikaisen työn vastaanottamiselle. Näin on kuitenkin käymässä, jos ihmiset pakotetaan joko kokopäivätöihin tai tippumaan toimeentulotuen varaan, jos työkyky ei kanna. Kansantalouden tuottavuuden ja yksilön hyvinvoinnin kannalta järkevämpää olisi mahdollistaa osa-aikatyön tekeminen.
Tämä ei kuitenkaan ole hallituksen ainoa päätös, joka heikentää täsmätyökykyisten mahdollisuuksia osallistua työelämään. Vuoden 2024 huhtikuussa hallitus poisti työttömyysturvan suojaosat. Tämä tekee osa-aikaisesta työnteosta vähemmän kannattavaa niille, joiden työpanos on rajallinen mutta silti todellinen. Kun tähän yhdistetään toimeentulotuen leikkaukset ja tiukentuneet työnhakuvelvoitteet, syntyy järjestelmä, joka ei tunnista osittaista työkykyä eikä anna tilaa niille, jotka haluaisivat osallistua edes osittain.
Näemme, että yhteiskunnan kannalta on kestämätöntä hukata sellaista työpanosta, jota voitaisiin hyödyntää osa-aikaisesti, tuetusti tai muulla tavoin joustavasti. Monelle ihmiselle osa-aikatyö on ainoa realistinen tapa osallistua työelämään esimerkiksi terveydellisten rajoitteiden tai muiden elämäntilanteiden vuoksi. Nämä ihmiset eivät aina ole työelämän ulkopuolella omasta halusta, vaan olosuhteiden pakosta. Valtaosalla on silti halu osallistua, tehdä töitä ja kantaa kortensa kekoon paremman Suomen hyväksi.
Ehdotamme, että seuraavalla hallituskaudella valmistellaan osa-aikatyöhön kannustava malli, joka tunnistaa työkyvyn eri asteet. Kun järjestelmä joustaa ihmisten mukana, yhä useampi voi löytää paikkansa työelämässä. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää politiikkaa.
Marja Pajulahti, toimitusjohtaja, Live-säätiö
