Live-säätiö kannattaa esitystä valtionavustuksesta työvoimaviranomaisille pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseksi vuosina 2026–2028.
Pitkäaikaistyöttömien kiinnittyminen avoimille työmarkkinoille on usein haastavaa, ja osaamisen vahvistaminen on tärkeä keino edistää työllistymistä, osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia työelämässä. Osaamisen kehittämisen tulee perustua henkilön yksilölliseen tilanteeseen ja muodostaa osa tarkoituksenmukaista palvelukokonaisuutta.
Avustuksella rahoitettavien palvelujen tulee tukea työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) mukaista asiakkaan yksilölliseen palvelutarpeeseen perustuvaa palvelujen järjestämistä ja palvelutarpeen arviointia. Lain lähtökohtana on, että julkiset työvoimapalvelut suunnitellaan ja tarjotaan asiakkaan palvelutarpeen mukaisesti, ja että palveluilla edistetään asiakkaan työllistymistä. Myös työllistymissuunnitelmassa voidaan sopia asiakkaan palvelutarpeen mukaisista palveluista. Näin valtionavustuksella rahoitettavien toimien tulee täydentää olemassa olevia palveluja ja muodostaa osa asiakkaan tavoitteellista etenemistä kohti työllistymistä.
Palvelujen toimeenpanossa tulee samalla huolehtia perustuslain (731/1999) 6 § turvatun yhdenvertaisuuden toteutumisesta sekä 18 § säädetystä julkisen vallan velvollisuudesta edistää työllisyyttä. Näiden periaatteiden tulee näkyä myös siinä, miten palveluihin pääsy ja niiden toteuttamistavat käytännössä järjestetään.
Kohderyhmän tarkoituksenmukainen määrittely
Valtionavustuksen kohderyhmää määriteltäessä tulee huomioida myös pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisy.
Nuorten aikuisten pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi palvelun ikärajaa tulisi tarkastella uudelleen. Myös alle 25-vuotiailla voi olla merkittävä riski ajautua pitkäaikaistyöttömyyteen esimerkiksi puuttuvan ammatillisen tutkinnon, vähäisen työkokemuksen, työ- ja toimintakyvyn haasteiden tai muun tuen tarpeen vuoksi.
Live-säätiön näkemyksen mukaan olisi perusteltua mahdollistaa avustuksella rahoitettavien palvelujen kohdentaminen myös tätä nuoremmille henkilöille silloin, kun yksilöllinen palvelutarve ja riski työttömyyden pitkittymiseen sitä puoltavat. Tämä vastaisi myös työvoimapalveluiden järjestämistä koskevan lainsäädännön lähtökohtaa, jossa palvelujen tulee perustua asiakkaan yksilölliseen palvelutarpeeseen eikä ainoastaan työttömyyden kestoon.
Ennaltaehkäisevät toimet voivat olla sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti tarkoituksenmukaisempia kuin tilanteeseen puuttuminen vasta pitkäaikaistyöttömyyden jo pitkittyessä.
Yhdenvertainen saatavuus ja palvelujen toteuttaminen
Työllisyysalueiden resurssit ja toimintamallit vaihtelevat. Siksi on tärkeää varmistaa, että avustuksella rahoitettavat palvelut ovat asiakkaiden tosiasiallisesti saavutettavissa yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea.
Perustuslain 6 § turvaa ihmisten yhdenvertaisuuden lain edessä ja kieltää ilman hyväksyttävää perustetta asettamasta ihmisiä eri asemaan muun muassa iän, kielen, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Palvelujen toteuttamisessa on tämän vuoksi kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöihin, jotka tarvitsevat vamman, sairauden, oppimisvaikeuksien, puutteellisen kielitaidon tai muun syyn vuoksi yksilöllistä tukea palveluihin osallistumiseen.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita kaikille samanlaista palvelua, vaan sitä, että ihmisillä on tosiasiallinen mahdollisuus hyötyä palveluista omista lähtökohdistaan. Siksi palvelujen saavutettavuus, yksilöllinen tuki ja joustavat toteutustavat tulee huomioida jo avustuksella rahoitettavien palvelujen suunnittelussa.
Mikäli työvoimaviranomainen hankkii työllistymistä tukevia palveluja ostopalveluna, hankintojen toteutuksessa tulee mahdollistaa tarkoituksenmukainen ja monipuolinen palveluntuottajakenttä.
Hankintamallien tulee mahdollistaa myös pienten ja erikoistuneiden palveluntuottajien osallistuminen silloin, kun niiden osaaminen vastaa asiakkaiden tarpeita. Palveluntuottajia arvioitaessa hinnan ohella tulee kiinnittää huomiota erityisesti palvelujen laatuun, vaikuttavuuteen, saavutettavuuteen, yksilölliseen tukeen ja yhteyteen työelämään.
Osaamisen tunnistaminen ja koulutuksen joustavuus
Osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tulee edistää aina, kun se on asiakkaan tilanteessa tarkoituksenmukaista.
Live-säätiö pitää perusteltuna, että avustuksella hankittava koulutus voidaan mahdollisuuksien mukaan kytkeä ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) mukaiseen tutkintorakenteeseen ja tutkinnon osiin. Ammatillisessa koulutuksessa aiemmin hankittu osaaminen tunnistetaan ja voidaan tunnustaa osaksi tutkintoa, mikä tukee yksilöllisiä ja joustavia koulutuspolkuja.
Tällainen ratkaisu lisää koulutukseen käytetyn ajan ja resurssien vaikuttavuutta: jo hankittu osaaminen voidaan hyödyntää myöhemmin tutkinnon suorittamisessa sen sijaan, että osaaminen jouduttaisiin osoittamaan tai hankkimaan uudelleen.
Samalla on tärkeää säilyttää riittävä joustavuus. Kaikille pitkäaikaistyöttömille tutkinnon osan suorittaminen ei ole tarkoituksenmukaisin tai realistisin tavoite. Työvoimaviranomaisella tulee olla mahdollisuus arvioida yksilöllisesti, millainen koulutus tai muu osaamisen kehittämistä tukeva palvelu parhaiten edistää henkilön etenemistä kohti työllistymistä, työelämässä tarvittavaa osaamista tai myöhempiä tutkinto-opintoja.
Valtionavustuksella rahoitettavissa palveluissa tulisi siten yhdistää kaksi tavoitetta: mahdollisuus kerryttää virallisesti tunnistettavaa osaamista ja riittävä joustavuus niiden henkilöiden tukemiseksi, joille tutkintotavoitteinen koulutus ei vielä ole oikea etenemisen vaihe.
Vaikuttavuus ja seuranta
Live-säätiö pitää tärkeänä, että valtionavustuksella rahoitettavat palvelut täydentävät olemassa olevia työllisyys- ja koulutuspalveluja ja että niiden vaikuttavuutta seurataan valtakunnallisesti yhdenmukaisin perustein.
Seurannassa tulisi tarkastella palveluihin osallistumisen lisäksi ainakin osaamisen kehittymistä, palvelujen loppuun suorittamista, siirtymiä työhön ja jatkokoulutukseen sekä palvelujen saavutettavuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta. Lisäksi olisi tärkeää seurata sitä, miten palvelut tavoittavat henkilöt, joiden työllistymisen esteet tai tuen tarpeet ovat muita suurempia.
Tavoitteellinen seuranta tukee valtionavustuslain (688/2001) 7 § säädettyjä valtionavustuksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä. Avustuksen myöntämisen tulee olla perusteltua sille asetettujen tavoitteiden kannalta ja huomioida toiminnan laatu ja laajuus. Siksi myös avustuksella rahoitettavien palvelujen tuloksellisuutta tulee tarkastella suhteessa niiden tavoitteisiin ja kohderyhmän tarpeisiin.
Yhteenveto
Live-säätiö pitää esitettyä valtionavustusta tarpeellisena ja kannattaa sen kohdentamista pitkäaikaistyöttömien osaamisen kehittämiseen.
Jotta avustuksella saavutetaan mahdollisimman suuri yhteiskunnallinen hyöty, palvelujen toteutuksessa tulisi Live-säätiön näkemyksen mukaan varmistaa:
1. yksilölliseen palvelutarpeeseen perustuva toteutus, jossa osaamisen kehittäminen on osa asiakkaan kokonaisvaltaista työllistymisen polkua
2. mahdollisuus ennaltaehkäisevään toimintaan, jotta palveluja voidaan kohdentaa myös alle 25-vuotiaille silloin, kun pitkäaikaistyöttömyyden riski on ilmeinen
3. tosiasiallinen yhdenvertaisuus ja saavutettavuus, mukaan lukien erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden mahdollisuus osallistua palveluihin
4. monipuolinen ja laadukas palveluntuottajakenttä, jossa hankintojen laatua ja vaikuttavuutta voidaan arvioida hinnan rinnalla
5. osaamisen tunnistaminen ja mahdollisuus kytkeä koulutus tutkinnon osiin, silloin kun se palvelee asiakkaan tavoitteita sekä
6. yhdenmukainen ja vaikuttavuutta mittaava seuranta, jonka avulla voidaan arvioida palvelujen todellisia vaikutuksia työllistymiseen, osaamiseen ja jatkopolkuihin.
Näin valtionavustuksella voidaan tukea paitsi pitkäaikaistyöttömien osaamisen vahvistamista myös heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan päästä koulutukseen, työelämään ja osaksi yhteiskuntaa.
