Jenni on espoolainen yksinhuoltajaäiti. Hän työskentelee auto-onnettomuudesta koituneen aivovamman vuoksi osa-aikaisesti henkilökohtaisena avustajana. Neuroepätyypillinen Jouko puolestaan kuormittuu pitkäaikaisista sosiaalisista tilanteista ja tarvitsee runsaasti palautumista jaksaakseen työelämässä. Hän työskentelee osa-aikaisesti kehitysvammaisten päivätoiminnassa. Molemmat haluavat osallistua työelämään terveytensä rajoissa.
Jennin ja Joukon palkat ovat pieniä, mutta toistaiseksi he tulevat niillä toimeen. Kummatkin saavat sosiaalietuutta, jotta he voivat elää tasapainoista elämää. Molemmat pelkäävät työkykynsä rapautuvan, jos heitä kannustetaan kokopäivätöihin sosiaalietuuksia heikentämällä. Tällöin vaarana on, että heidän täytyy ottaa sairaslomaa ja jättäytyä pois työelämästä. He toivovat saavansa tehdä töitä ja rakentaa yhteiskuntaa sellaisina kuin ovat – täsmätyökykyisinä.
Monille täsmätyökykyisille osa-aikatyö on ainoa keino päästä työelämään, ja siksi osa-aikatyötä täytyy tukea. Pelkäämme täsmätyökykyisten aseman heikkenevän siitä huolimatta, että Orpon hallitus korostaa työn merkitystä. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) kertoi Ylen A-studiossa (20.9.), että hallitus haluaa kannustaa suomalaisia ennen kaikkea kokoaikaiseen työhön. Essayahin mukaan sosiaaliturvauudistuksessa puretaan osa-aikatyötä tekevien kannustinloukkuja, jotta he voisivat tehdä kokopäivätyötä. Työttömyysturvan suojaosat ja lapsikorotukset poistetaan ja asumistukea leikataan.
Huoli sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista on yhteiskunnassa laajasti jaettu. Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on huomauttanut siitä, että sosiaaliturvaleikkausten ja niiden yhteisvaikutusten arviointi on ollut puutteellista (Yle 24.9.). Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenojan mukaan hallitus muokkaa tukia kokoaikatyön ehdoilla, vaikka työmarkkinat ovat muuttuneet ja myös osa-aikatyötä tarvitaan (Yle 13.8.). Hallitusohjelmassa kuitenkin mainitaan oikeellisesti, että osa-aikatyön tasapainoiset työehdot on turvattava.
"Täsmätyökykyiset ansaitsevat mahdollisuuden tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa omien voimavarojensa rajoissa."
On ymmärrettävää, että maamme ylimmät päättäjät haluavat lisätä työssäkäyvien määrää ja tukea kokoaikatyötä. Kannamme kuitenkin huolta täsmätyökykyisistä, jotka eivät mahdu kokopäivätyön mustavalkoiseen muottiin. Tutkimusten mukaan Suomessa on tällä hetkellä 65 000 täsmätyökykyistä ihmistä – työ- ja elinkeinoministeriön työkykyohjelman selvityksen mukaan jopa satoja tuhansia. Tukien heikentäminen ei paranna Jennin aivovammaa tai kuntouta Joukon neuroepätyypillisyyttä. Sen sijaan se lisää arvottomuutta, epävarmuutta ja näköalattomuutta heissä, jotka ovat jo valmiiksi muita heikommassa asemassa. Kokopäivätyön mallissa täsmätyökykyiset eivät pääse käyttämään taitojaan muiden kansalaisten tavoin, vaan he jäävät osattomiksi työstä. Tällaisessa Suomessa eriarvoisuus ja inhimillinen kärsimys kasvavat.
Sekä YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa että Suomen perustuslaissa turvataan jokaisen oikeus työhön ja turvattuun toimeentuloon. Monet täsmätyökykyiset ihmiset työskentelevät osa-aikaisesti ja saavat soviteltua päivärahaa, asumistukea tai kumpaakin näistä. Jos täsmätyökykyisiä kehotetaan kokopäivätyöhön etuuksia heikentämällä, riski terveysongelmien vaikeutumiseen ja syrjäytymiseen kasvaa. Tämä on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kestämätöntä: Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan heikosta työllistymisestä aiheutuvan toteutumattoman työpanoksen arvo on 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Mustavalkoiseen työelämäajatteluun tarvitaan lisää sävyjä ja työn muottiin lisää tilaa. Täsmätyökykyiset ansaitsevat mahdollisuuden tehdä työtä ja rakentaa yhteiskuntaa omien voimavarojensa rajoissa. Toivomme päättäjiltä täsmätyökykyisille suunnattuja tukitoimia, jotta mahdollisimman moni voisi osallistua työelämään ja kokea osallisuutta. Työvoimapulan, väestön ikääntymisen ja muiden yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan meistä jokaista. Pidämmehän yhdessä huolta siitä, että kaikki jennit ja joukot pysyvät mukana?
Kirjoittajina ovat Live-säätiön toimitusjohtaja Marja Pajulahti ja STTK:n edunvalvonnasta vastaava johtaja Minna Ahtiainen.
