Aikuistuvilla nuorilla elämä on edessä ja kaikki vielä mahdollista. Osallisuuden kokemukset vaikuttavat siihen, millaisina he näkevät ja kokevat yhteiskunnan ja roolinsa. Myös koulutuksessa ja työssä nuori voi kokea osallisuutta, merkityksellisyyttä ja tekemisen iloa. Sekä myönteiset että kielteiset kokemukset voivat jättää pitkät jäljet.
Nuoruus on merkityksellinen ajanjakso
Jos nuorta aikuisuutta arvostettaisiin merkityksellisenä ajanjaksona yksilön ja yhteiskunnan kannalta, niin sitä olisi monin tavoin mahdollista tukea nykyistä paremmin. Jos olisi yhteistä halua, niin henkistä ja taloudellista kuormitusta voitaisiin vähentää sekä toivoa ja luottamusta kasvattaa.
Luodaan työmahdollisuuksia kaikille
Erityisesti nuorten työttömyys on Suomessa kohonnut korkeaksi. Sisääntulona työelämään toimineet työpaikat ovat vähentyneet, mihin ovat vaikuttaneet myös vuorotteluvapaan ja aikuisopintorahan poistaminen, järjestöavustusten vähentäminen, yleiset palkankorotukset silloin, kun käytettävissä oleva raha ei ole kasvanut sekä avustavien tehtävien väheneminen digitalisaation takia.
Mitä jos työnantajia kannustettaisiin kehittämään uusia toimenkuvia, nuoria osallistettaisiin suunnitteluun ja nuorten työllistämistä tuettaisiin taloudellisesti. Ja työnantajille suunnattujen tukien kriteereissä edellytettäisiin myös nuorten työurien luomista ja tukemista. Kesätyö- ja muut setelit ovat erinomainen alku, mutta paljon enemmälle on tarvetta. Ennen kaikkea se vaatisi asennemuutoksen. Nuorten työllistymiseen tehtävät investoinnit maksavat itsensä takaisin. Työuralle pääseminen vaikuttaa henkiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin, itsetuntoon sekä yhteiskunnallisen osallisuuden kokemukseen.
Erilaisuus voimavaraksi
Monet palkkatyössä olevat kokevat nykyisin joutuvansa tekemään työvaiheet alusta loppuun itse, työvuori kasaantuu harvoille. Avoimiin työpaikkoihin etsitään pääasiassa tietynlaisia tehokkaita tekijöitä. Taloudelliset paineet vaikuttavat siihen, että erilaisuudelle tai rajoittuneisuudelle on vähäisesti tilaa. Haavoittuvassa asemassa olevista nuorista osa kokee työelämän asiana, johon hän ei usko koskaan yltävänsä.
Mitä jos pysähdyttäisiin miettimään, miten työtä voisi järjestää uudelleen ja kuormitusta jakaa ihmisten erilaisuus huomioon ottaen. Muutos vaatisi alussa investointeja, mutta pitkällä aikavälillä työn jakaminen useammille rikastuttaisi yhteiskuntaa.
Toivo antaa voimaa. Nuoruusikään liittyy valintoja ja epävarmuutta. Nykyisin tulevaisuus näyttää monesta epämääräiseltä. Ahdistusta voitaisiin helpottaa lisäämällä luottamusta esimerkiksi uudelleenkouluttautumisen ja työnsaamisen mahdollisuuksiin.
Huolipuheen sijaan julkiseen keskusteluun tarvittaisiin lisää nuoria arvostavaa ja toivoa ylläpitävää puhetta sekä nuorten kuulemista. Yhteiskunta voi teoillaan luoda toivon ilmapiiriä, vahvistaa jatkuvuuden tunnetta ja kannustaa katsomaan tulevaisuuteen optimistisesti. Jokainen nuori on ainutlaatuinen ja arvokas.
Tutkimuspäällikkö, dosentti Tuuli Pitkänen
Nuorisotutkimusseura
