Kun olin nuori, toimin kustannusalan yrittäjänä. Työllistimme yrityksessämme nuoria ja aikuisia, jotka kamppailivat vaikeiden elämäntilanteiden ja mielenterveysongelmien kanssa. Annoimme heille tarvittaessa aikaa käsitellä asioita ja tehdä työtä omien voimavarojensa mukaan. Nykyajan näkökulmasta olimme hyvin joustava työnantaja, sillä yhteiskuntamme on muuttunut kovemmaksi. Menetämme vuosittain valtavasti potentiaalia ja osaamista, koska emme anna tilaa erilaisuudelle.
Nykyään monen osatyökykyisen on haastava löytää työpaikkoja, ja ihminen luokitellaan usein joko täysin työkykyiseksi tai työkyvyttömäksi. Sairaseläkkeelle ohjattu osatyökykyinen voisi kuitenkin onnistua työssään aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin, jos hänen tarpeensa otettaisiin huomioon. Osallisuutta yhteiskuntaan ja työelämään voidaan monesti helpottaa hyvin pienillä asioilla. Esimerkiksi liikuntaesteisten kulkua työpaikalla voidaan helpottaa apuvälinein.
Näen, että mustavalkoisen ajattelun taustalla piilee vääränlainen ajatus tehokkuudesta – ikään kuin olisi olemassa vain yhdenpituisia työpäiviä ja yksi tapa tehdä työtä. Moni ihminen voisi kuitenkin palvella yhteiskuntaa ja loistaa hänelle räätälöidyssä työajassa tai -tehtävässä. Olen kuullut tästä useita hyviä kokemuksia: esimerkiksi erään helsinkiläisen ravintolan päällikkö kertoi, kuinka heidän erilainen työntekijänsä tekee keittiön parasta työtä ja on erittäin suosittu ja pidetty työkaveri.
Nyt presidentinvaalien alla keskustellaan runsaasti siitä, mitä suomalaisuus on. Elämme tutkitusti maailman onnellisimmassa maassa, mutta monesta täällä asuvasta ei tunnu siltä. Maassamme on paljon vihapuhetta, marginalisointia ja rasismia, mitä pidän suurena yhteiskunnallisena ongelmana. Kovan kielen tavoitteena on kommunikaation sijaan loukata toista ihmistä tai tiettyä ihmisryhmää. Osa ihmisistä ei halua esimerkiksi maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaamme, vaikka muun muassa hoivasektori ei enää edes tulisi toimeen ilman heitä.
Mustavalkoisen ajattelun ja rasismin lisäksi henkinen pahoinvointi nakertaa osallisuuttamme. Monia nuoria kiusataan opintien varrella peruskoulusta yliopistoon, ja korona-ajan voimistamasta yksinäisyydestä on vaikea murtautua ulos. Vaalikiertueella kohtasin transnuoren, joka oli muuttanut uudelle paikkakunnalle ja vaihtanut koulua kolme kertaa vakavan kiusaamisen vuoksi. Lohdullista tässä ajassa on kuitenkin nuorten lisääntynyt rohkeus: yhä useampi uskaltaa ottaa epäkohtia esiin ja kertoa omista kokemuksistaan toisille.
Ulkoministerin tehtävässä olen järjestänyt pyöreän pöydän keskusteluja jengiväkivallasta. Valtakunnan arvojohtajana jatkaisin tämän kaltaisten tilaisuuksien järjestämistä ja ihmisten kuuntelemista. Presidentti on maassamme henkilö, jota kuullaan ja kuunnellaan. Hänen tehtävänsä on tehdä näkymätöntä näkymättömäksi ja ajaa yhteiskunnan marginaaliin jäävien ihmisten asiaa.
Joidenkin mielestä Suomi voisi olla hyvä maa, jos tietynlaiset ihmiset lähtisivät täältä pois. Minun unelma-Suomeni puolestaan on erilaisten ihmisten muodostama mosaiikki, jossa jokainen saa olla mukana ominaisuuksineen ja ainutlaatuisine piirteineen. Tarvitsemme nykyistä pehmeämpiä tapoja osallistua yhteiskuntaan. Erilaisuus on tärkeä osa Suomen voimaa.
Pekka Haavisto, presidenttiehdokas
Live kysyi kaikilta presidenttiehdokkailta näkemyksiä, millä tavoin ehdokas ajattelee osallisuuden kokemuksesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tuleva tasavallan presidentti on arvojohtaja, joka edustaa maan yhtenäisyyttä antaen suuntaa jaetuille yhteisille arvoille.
Me Livessä näemme, että Suomen on oltava vahva yhteiskunta, joka välittää heikoimmistaan ja jossa jokaisella kansalaisella on mahdollisuus menestyä. Heikommista huolehtiminen ei ole vain moraalinen velvollisuus, vaan se on myös investointi tulevaisuuteen. Tällainen yhteiskunta ei sulje ketään ulkopuolelle, vaan se kannustaa erilaisuuden hyväksymiseen ja arvostamiseen.
