Työelämäyhteistyö kasvattaa tulevaisuuden osaajia – lähde Ammattiopisto Liven työelämäkumppaniksi
Ammattiopisto Live tekee tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa. Yrityksissä opiskelijat pääsevät harjoittelemaan oman alansa työtehtäviä ja...
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä: Mielenterveyden haasteet pitivät Reetun kotona kymmenen vuoden ajan. Työhönvalmennuksen avulla hän löysi vakituisen työn, merkityksellisen arjen ja uskon tulevaisuuteen.
Muutama vuosi sitten Reetun päivät kuluivat pääosin sängyssä. Ahdistus ja unettomuus riepottelivat häntä, eikä tulevaisuudessa näkynyt valonsäteitä. Kipeät muistot koulukiusaamisesta kulkivat mukana tummina varjoina, jotka veivät voimat ja ilon.
Takana oli lähes kymmenen vuotta erilaisia terapioita ja hoitoja, ja sairaspäivärahat olivat lopussa. Pahimpina aikoina jo roskien vieminen ulos tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Vähitellen Reetu alkoi uskoa omiin tummanpuhuviin ajatuksiinsa.
– Minusta tuntui siltä, että olen täysin arvoton, hyödytön ja turha ihminen. Koin, etten osaa mitään enkä voi oppia mitään. Elämälläni ei ollut suuntaa eikä mielekkyyttä. En jaksanut tehdä voimia tuovia asioitakaan, kuten musiikkia tai taidetta, Reetu kuvaa.
Lääkäri ehdotti 25-vuotiaalle Reetulle työkyvyttömyyseläkettä ja kertoi, ettei hänen tilanteensa tulisi enää merkittävästi paranemaan. Tarjous pysäytti. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Reetu huomasi ajattelevansa, että hän haluaisi sittenkin yrittää päästä töihin.
– Ajattelin, ettei kotona makaaminen voi olla parasta, mitä elämä voi minulle tarjota. Jonkin pitää muuttua. Sanoin lääkärille ja työllisyysasiantuntijalleni, että haluan päästä töihin ja saada tarkoitusta päiviini, Reetu kuvaa.
Asunnottomuudesta vakituisiin työtehtäviin
Reetu pääsi Helsingin kaupungin digiprojektiin työkokeiluun ja sai ensimmäisen kokemuksen merkityksellisestä arjesta: elämän ei tarvinnut olla vain päivästä toiseen selviytymistä. Työkokeilun jälkeen vuorossa oli jälleen tummaa aikaa, jolloin hän jäi asunnottomaksi.
Ajatus työstä oli kuitenkin istutettu mieleen, ja Reetu päätyi Helsingin kaupungin räätälöityyn valmennuspalveluun. Valmentajakseen hän sai Liven Marjo Holman, joka oli kiinnostunut Reetun vahvuuksista, kiinnostuksenkohteista ja voimavaroista.
– Ensimmäistä kertaa tuntui, että joku kuuli ja näki minut sellaisena kuin olin. Kun sanoin, etten tiedä mistä aloittaa tai mitä haluaisin tehdä, Marjo pysyi kärsivällisenä. Hän uskoi koko ajan, että voisin työllistyä ja löytää oman polkuni, Reetu kertoo.
Työhönvalmennuksen avulla Reetu päätyi töihin Tramelille, joka käsittelee sähkö- ja elektroniikkaromua. Aluksi työ sisälsi tavaran vastaanottoa ja punnitusta. Yritys näki työntekijänsä vahvuudet ja tarjosi lisää vastuuta ja tehtäviä raportoinnin parissa.
– Nykyään työskentelen vakituisena työntekijänä toimistotehtävissä. Kaikki meille saapuva tavara pitää kirjata ja raportoida. Työni tukee sitä, että saamme romua uudelleen kierrätettäväksi ja voimme edistää kiertotaloutta, Reetu kertoo.
Työn merkitys on palkkaa suurempi
Työ on tuonut mukanaan vakautta, merkitystä ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Pikkuhiljaa Reetu on saanut kokemuksia siitä, että hän pystyy oppimaan, kehittymään ja rakentamaan omaa elämäänsä eteenpäin. Hän kokee saaneensa ihmisarvonsa takaisin.
– On ollut aika voimaannuttavaa huomata, että minulla on annettavaa muille ja että voin oppia uutta. Kun on sairaana sängyn pohjalla, onnistumisen tunteita on vaikea kokea. Nyt koen niitä joka päivä, Reetu kertoo.
Pitkän työttömyyskokemuksensa vuoksi Reetu tietää, millaista taistelua tukien saaminen on. Hallituksen työllisyyspolitiikkaa hän pitää julmana: tukien pienentäminen ja palvelujen karsiminen vie huonosti voivia ihmisiä yhä vaikeampaan tilanteeseen.
– Näen, että yhteiskunnalla on vastuu pitää huolta haavoittuvassa asemassa olevista. Kun ei ole asuntoa eikä työtä, ihminen jää loukkuun, josta ei pääse pois ilman tukea. Työ on aina parempi vaihtoehto kuin työttömyys, mutta moni tarvitsee työllistymiseen apua, Reetu sanoo.
Elämä tuntui aiemmin Reetusta niin raskaalta, ettei hän halunnut ajatella tulevaisuutta ollenkaan. Vaikka haasteet eivät ole kokonaan kadonneet, seitsemänvuotiaana alkanut masennus on hellittänyt otettaan ja uuteen aamuun on hyvä herätä.
– Tulevaisuus tuntuu mahdollisuudelta. Toivon, että pysyn terveenä ja saan tehdä töitä jatkossakin. Työ mahdollistaa muita asioita, joita haluaisin elämässäni saavuttaa, Reetu kertoo.
