Suomessa on jopa satoja tuhansia osatyökykyisiä ihmisiä, joiden tarpeet työelämässä eivät nykyisellään tule riittävästi kohdatuiksi. Yksi pääministeri Marinin hallituksen tärkeimmistä työllisyyteen liittyneistä tavoitteista oli tukea vaikeasti työllistyvien henkilöiden, kuten osatyökykyisten ja vammaisten, pääsyä työmarkkinoille. Tämän edistämiseksi perustettiin valtionyhtiö Työkanava, johon otettiin mallia Ruotsin Samhallista, joka työllistää jopa 25 000 osatyökykyistä. Työkanavan toiminta oli vielä alkutekijöissään, kun nykyinen pääministeri Orpon hallitus päätti lakkauttaa sen tehottomana. Aikaa toiminnan kasvattamiseen ja kehittämiseen ei annettu, joten heikoimmassa asemassa olevat työntekijät jäivät jälleen erittäin heikon tuen varaan.
On toisaalta ymmärrettävää, että kun hallitus laskee euroja, jokaisen tuottamattomalta vaikuttavan toimenpiteen lakkauttaminen voi vaikuttaa järkevältä. Samalla unohdetaan helposti asioiden inhimillinen puoli: Mitä merkitsee esimerkiksi mielenterveyskuntoutujalle se, että hän voi vähitellen, tarvitsemaansa tukea saaden palata työelämään ja pysyä sitä kautta kiinni yhteiskunnan toiminnassa? Kun kyse on kymmenistä tai sadoista tuhansista ihmisistä, on samalla kyse valtavasta määrästä inhimillistä kärsimystä, jota aiheutuu, jos ihmisten annetaan pudota pois kelkasta ja näin työnnämme heitä yhteiskunnan syrjälle.
"Syrjinnän vastaista lainsäädäntöä olisi tiukennettava, ja työmarkkinoille olisi luotava kannustimia osatyökykyisten rekrytointiin."
Taloudellisestakin näkökulmasta katsoen on hölmöläisen peiton jatkamista ottaa rahat pois työllistämisen tukitoimista ja käyttää ne sitten kasvavaan määrään työttömien ja työkyvyttömien tukia. Samanlaista hölmöyttä on vasta perustetun valtionyhtiön lakkauttaminen uuden hallituksen oikkujen mukaan sen sijaan, että sen toimintaa pitkäjänteisesti kehitettäisiin. Tällaisten hölmöilyjen ei pitäisi olla mahdollisia, heikoimmin pärjäävillä ihmisillä tulisi olla suojaa vaihtuvia hallituksia ja niiden lennosta vaihtuvia intressejä vastaan.
Yksi ratkaisu ongelmaan olisi EU-tasoinen sääntely. Kun osatyökykyisille olisi EU:n tasolta turvattu riittävät tukitoimet, joihin jäsenvaltioiden olisi sitouduttava, ei äkkinäisille mielenmuutoksille jäisi sijaa. Syrjinnän vastaista lainsäädäntöä olisi tiukennettava, ja työmarkkinoille olisi luotava kannustimia osatyökykyisten rekrytointiin. Lisäksi osatyökykyisten koulutukseen ja kuntoutukseen tarvittaisiin vaikuttavia tukiohjelmia, jotta heillä olisi aito mahdollisuus olla ja myös kokea olevansa tärkeä osa työmarkkinoita ja yhteiskuntaa.
Meillä ei ole varaa jättää käyttämättä ihmisten, jotka haluavat tehdä töitä, panosta. Työntekijöiden määrän väheneminen suhteessa muuhun väestöön on vakava ongelma, jota täytyy ratkoa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ongelma on EU:n jäsenvaltioiden yhteinen, joten yhteisten keinojen etsiminen on välttämätöntä. Tätä viestiä on seuraavalla vaalikaudella EU:hun vietävä. Ja on muistettava etenkin se, että tämän taistelun lopputuloksena on vain voittajia, kun sekä työntekijöitä tarvitsevat työmarkkinat, veroeuroja tarvitseva yhteiskunta että osallistumista toivovat osatyökykyiset ihmiset voittavat.
Maria Ohisalo, vihreiden europarlamenttivaaliehdokas, kansanedustaja
Live pyysi eurovaaliehdokkailta näkemyksiä siitä, millaisia poliittisia päätöksiä tulisi EU-tasolla tehdä, jotta heikossa työmarkkina-asemassa olevien osallisuus kohentuisi työelämässä.
