Unelmansa menettäneen yksilön riski syrjäytyä on suuri ja siihen meillä ei ole varaa

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Sanonta ja realiteetit eivät valitettavasti aina kohtaa tämän päivän Suomessa, jossa moni nuori jää yhteiskunnan ulkopuolelle seuraamaan entistä kauemmaksi horisonttiin lipuvia unelmiaan. Unelmansa menettäneen yksilön riski syrjäytyä on suuri ja syrjäytymisen kansantaloudellinen hinta merkittävä.

Työelämällä on tärkeä rooli kasvattaa osallisuuden kokemusta. Olen kuitenkin huolissani siitä, mihin suuntaan se on kehittymässä - enenevissä määrin vaaditaan tehokkuutta, työntekijälähtöistä kohtuutonta joustamista ja epäinhimillistä sinnikkyyttä, jonka hintana on uupuminen. Kun poliittinen keskustelu kulminoituu usein työllisyysasteen nostamiseen, samaan aikaan joka neljäs alle 36-vuotias sairastuu työpuumukseen tai kokee riskiä sen muodostumiselle.

Meillä ei ole varaa menettää tätä työelämään siirtyvää sukupolvea, jonka tehtävänä on rakentaa hyvinvointivaltiotamme nyt ja jatkossa. Nyt jos koskaan olisi korkea aika puhua siitä, millä tavoin varmistamme jokaiselle osallisuuden ja pysyvyyden työelämässä. Se edellyttää työelämältä muutoksia asenteissa ja arvoissa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus löytää oma paikka ja tapa olla työelämässä ja sen yhteisön jäsen.

Myös konkreettisia tukimuotoja tarvitaan. Vasemmistoliitolle on tärkeää se, että palkkatuki säilyy työllistämistoimissa hyvänä työkaluna ja sitä kehitetään edelleen. Se on ollut monelle mahdollisuus saada jalkaa oven väliin ja sitä kautta saa työkokemusta ja rutiineihin kiinni. Tämän jälkeen on mahdollisuus työllistyä muuhun työpaikkaan. Oppilaitosten ja työelämän välinen yhteistyö on tärkeää, jotta mahdollisimman moni pääsee työssäoppimisen kautta töihin. Työllistymistä edistäviä toimia tukee myös tällä hallituskaudella perustettu Työkanava Oy, jonka tehtävänä on edesauttaa osatyökykyisten – tai paremmin sanottuna täsmätyökykyisten - työllistymistä.

"Seuraavalla hallituskaudella ei ole varaa leikata vaikeassa asemassa olevilta, eikä nuorten tulevaisuudesta. Näitä virheitä on Suomessa tehty liian monta kertaa."

Suomi monimuotoistuu nopeasti ja ihmisten tarpeet ovat hyvin moninaisia. Jos haluamme edistää monimuotoisuuden toteutumista käytännössä, on turvattava resurssit siihen, että jokainen saa tarpeitaan vastaavaa tukea, jotta kokonaisuus on kestävällä pohjalla ja kaikkien tarpeet voidaan huomioida.

Julkisen sektorin rooli on tärkeä ja uskon, että se voisi olla monimuotoisen työelämän edelläkävijä. Meillä on tällä hetkellä kunnissa julkisomisteisia yhtiöitä, joissa on huomioitu täsmätyökykyisten asema, jolloin työtä on muokattu tekijälle sopivaksi.

Nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen on esittänyt muun muassa Saksan kiintiömallia, jossa työnantajia voitaisiin velvoittaa palkkaamaan tietty osuus täsmätyökykyisiä henkilöitä. Yksi jo osittain käytössä oleva tapa on liittää julkisiin hankintoihin sosiaalisen työllistämisten kriteereitä. Tällaisten ohjaavien normien merkitys on tärkeä, sillä kun se on ollut vähän aikaa käytössä, siitä tulee uusi normaali. Jotta me pääsemme uuteen normaaliin, se edellyttää, että yhteiskunta edellyttää asioita ja toimenpiteitä.

Seuraavalla hallituskaudella ei ole varaa leikata vaikeassa asemassa olevilta, eikä nuorten tulevaisuudesta. Näitä virheitä on Suomessa tehty liian monta kertaa. Vaikeampina aikoina on annettu leikkureiden iskeä niihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti hankalassa asemassa ja tulevaisuuden kasvun eväitä on syöty koulutusleikkauksilla. Meillä on muita vaihtoehtoisia tapoja tasapainottaa valtiontaloutta ja se pitäisi tapahtua paremmin pärjäävien ihmisten osallistamisen kautta. Hyvinvointi ei saa rajautua vain heille, joilla on lähtökohtiensa, terveytensä, toimintakykynsä ja kielitaitonsa vuoksi paremmat mahdollisuudet taloudelliseen menestykseen.

Li Andersson

Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri ja kansanedustaja