Työssäoloehdon jyrkentäminen ei paranna osatyökykyisten työllisyyttä

Suomen hallitus on ohjelmassaan luvannut toimikaudellaan kehittää Suomen työmarkkinoita niin, että työelämän vastaanottokykyä vahvistetaan työllistymistä edistävään suuntaan. Yksi keino on työnantajien tietoisuuden lisääminen. Useissa viimeaikaisissa selvityksissä on todettu, että suurin syy vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden heikkoon työllistymiseen on työnantajien asenteissa. Arvelen kuitenkin, että ellei ole tietoa, ei voi olla myöskään asennetta. Onkin hyvä, että asialle on nyt tarkoitus tehdä jotain ja tukea työllisyyttä, kuten lisäämällä tietoisuutta osatyökykyisyydestä ja eri tavoin tukea tarvitsevien henkilöiden työllistymismahdollisuuksista. Tämä on yksi keino vahvistaa työelämän vastaanottokykyä.
Työolosuhteiden järjestelytukea, joka on yksi työpaikan mukauttamisen keino, jota aiotaan kehittää, ja sen mahdollisuuksista on tarkoitus tarjota tietoa työnantajille ja TE-asiantuntijoille. Työolosuhteiden järjestelytuki on työnantajalle maksettava tuki silloin, kun vammaisen, jonkinlaista tukea työllistymisessään tarvitsevan tai osatyökykyisen henkilön työhönsijoittuminen tai työn säilyttäminen edellyttää työskentelyolosuhteisiin tehtäviä muutoksia, joiden avulla voidaan poistaa tai vähentää vammasta tai sairaudesta aiheutuvaa haittaa. (Valtioneuvoston asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista, 7 luku).

Henkilö, joka on työssä palkkatuella, tekee usein aivan samaa työtä kuin henkilö ilman palkkatukea. Silti heidän kohtelunsa työmarkkinoilla on kaukana yhdenvertaisesta.

Muutama vuosi sitten työolosuhteiden järjestelytuki oli lakkautuslistalla sen vähäisen käytön vuoksi. Kävi ilmi, että järjestelytuki oli tuiki tuntematon työnantajien keskuudessa. Järjestötoimijoiden ”raskaan” painostuksen ansiosta järjestelytuki saatiin tuolloin säilymään ja hallitusohjelman kirjaus onkin tervetullut viesti työllistymisen edistämisen toimijoille. 

Sen sijaan hallitusohjelman kirjaus palkkatuetun työn lakkauttamisesta työssäoloehtoa kerryttävänä työnä ei ole työllistymistä parantavaa toimintaa. Nykyisten säädösten mukaan työssä, josta työnantajalle maksetaan palkkatukea, 75 % työskentelyajasta lasketaan työntekijälle työssäoloehtoa kerryttäväksi ajaksi. Tämä määrittää sen, onko henkilö oikeutettu saamaan ansiosidonnaista päivärahaa. Työssäoloehdon täyttyminen tarkoittaa sitä, että päivärahan maksamisen enimmäisaika (yleensä 400 päivää, on poikkeuksiakin) nollautuu ja päivärahakausi alkaa alusta työssäoloehdon täyttymisen jälkeen.

Henkilö, joka on työssä palkkatuella, tekee usein aivan samaa työtä kuin henkilö ilman palkkatukea. Silti heidän kohtelunsa työmarkkinoilla on kaukana yhdenvertaisesta. Työssäoloehdon kertymisen poistaminen kokonaan palkkatuetusta työstä on ristiriidassa sen hallitusohjelman ajatuksen kanssa, että kaikki työ on arvokasta ja vie eteenpäin.

Kolmas asia hallitusohjelmassa, jonka haluan nostaa esille, on osatyökyvyttömyyden ja täyden työkyvyttömyyseläkkeen lineaarimalli. Hallitusohjelman mukaan osatyökykyisillä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla on oltava joustavammin mahdollisuuksia osallistua työelämään. Työelämässä on edelleen liian jyrkät rajat esimerkiksi kokoaikaisen työssäolon ja työttömyyden välillä.

Tähän samaan yhteyteen kuuluu perusturvan uudistus, jossa otettaisiin käyttöön yksi yleistuki nykyisten perusosan, asumisosan ja harkinnanvaraisen osan sijaan. Tämä yleistuki vähenisi, kun työtulot nousevat siten, että työstä käteen jäävä tulo olisi helpommin ennakoitavissa ja työnteko kannattaisi nykyistä paremmin, myös osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana. Parasta uudistuksessa on se, että vihdoin yhden hakemuksen malli perusturvaetuuden hakemiseksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tätä hakemusmallin uudistamista suunnitellaan, kehitetään ja kokeillaan ennen kuin sellainen on laajasti käytössä. Ehkä seuraavalle hallituskaudelle?

Jo näiden hallitusohjelman nostojen pohjalta mietin, miksi minusta tuntuu siltä, että erityistä tukea työllistymisessään tarvitsevien henkilöiden työllistymisen polut tasapäistyvät ja yksilöllisyys unohtuu? Osatyökykyiset henkilöt ovat monimuotoinen joukko, joiden työllistymisen polutkin ovat moninaiset. Se, mikä yhdellä toimii, ei toimi kaikilla. Tähän arviointiin on useissa vamma- ja potilasjärjestöissä asiantuntemusta, jota toivoisi käytettävän enemmän hyödyksi.

Vieraskynäkirjoituksen kirjoittajana on Vates-säätiön toimitusjohtaja Jaana Pakarinen

Live kysyi usealta eri etujärjestöltä mielipidettä millä tavoin työelämän vastaanottokykyä tulisi vahvistaa, millä tavoin osallisuutta pitäisi edistää ja mitä lainsäätäjien pitäisi tehdä täsmätyökykyisten aseman parantamiseksi. Taustalla vieraskynäkirjoitukselle on kirjaus hallitusohjelmasta, jossa mainitaan, että työelämän vastaanottokyvykkyyttä vahvistetaan siten, että esimerkiksi osatyökykyisten, maahanmuuttajien, ikääntyneiden sekä matalan koulutustason tehtävissä toimivien henkilöiden työllistyminen paranee.