Tampereen työllisyysalueen johtaja Regina Saari toi Ylen uutisessa (31.3.2026) esiin, kuinka asiantuntijoiden aika valuu byrokratiaan työnhakijoiden auttamisen sijaan. Lakisääteisistä velvoitteista ei voi joustaa, vaikka jokaisella työttömällä on erilaiset tarpeet ja tavoitteet. Haluan täydentää keskustelua yritysten näkökulmalla: suomalaiset yritykset eivät saa tarvitsemiaan osaajia, kun työllisyysalueiden resurssit eivät riitä yhteistyöhön.
Lakisääteiset velvoitteet sitovat työllisyysalueiden resursseja ja rajoittavat mahdollisuuksia vastata paikallisten yritysten tarpeisiin. Erityisesti kangistuneet asiakasprosessit, tiukat aikataulu- ja dokumentointivaatimukset sekä valtion vahva ohjaus hankaloittavat yhteistyötä. Työllisyyden palveluntuottajille puolestaan maksetaan pelkästä työnhakijoiden valmennuksesta, vaikka yritysten auttaminen olisi vähintään yhtä tärkeää.
Jos työllisyysalueiden velvoitteita kevennettäisiin, ne voisivat auttaa yrityksiä esimerkiksi työn muotoilulla, rekrytointiosaamisen vahvistamisella ja täsmätyön mallien jakamisella.
Suomalaista työelämää vaivaa vakava kohtaanto-ongelma: työntekijöitä ei saada sinne, missä tarvetta olisi. Kokemuksemme mukaan yritykset kaipaavat apua ja tukea esimerkiksi erilaisten työntekijöiden perehdyttämiseen ja työllistämiseen. Jos työllisyysalueiden velvoitteita kevennettäisiin, ne voisivat auttaa yrityksiä esimerkiksi työn muotoilulla, rekrytointiosaamisen vahvistamisella ja täsmätyön mallien jakamisella.
Uutisessa mainittiin, että Suomen työllisyystilanne on surkein sitten vuoden 2009. Nyt on korkea aika ohjata rajalliset resurssit työnantajien ja työnhakijoiden yhteen tuomiseen. Työllisyysalueiden hallinnollista taakkaa tulee keventää ja harkintavaltaa lisätä. Valtion ohjauksen painopiste tulee olla työllisyyspalvelujen vaikuttavuuden seurannassa. Tällöin työllisyysalueilla on aito mahdollisuus edistää työllisyyttä ja suomalaisten yritysten kasvua.
Mielipidekirjoituksen kirjoittaja on Liven työllistymispalvelujen palvelupäällikkö Jenni Heinineva.
