Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa teatteriopettajan maisteriopintoja viimeistelevä Emmi Ihalainen on tänä keväänä harjoittelussa Ammattiopisto Livessä. Hän ohjaa tanssialan opiskelijoille esitystä, joka nähtiin Bravo-festivaalilla. Paluu tuttuun ympäristöön tuntuu merkitykselliseltä, sillä samassa oppilaitoksessa hän itse opiskeli vuosina 2010–2013.
Peruskoulun jälkeen Ihalainen aloitti opinnot Kallion lukiossa. Hän oli pärjännyt peruskoulussa hyvin ilman erityisjärjestelyitä, mutta lukio osoittautui elämäntilanteeseen nähden liian raskaaksi.
– Lukio oli sen ikäiselle liikaa. Se oli niin itsenäistä ja niin iso muutos, ettei omat valmiuteni siihen riittäneet, Ihalainen kertoo.
Lukion keskeyttäminen oli iso päätös. Kallion lukioon liittyi paljon odotuksia ja myös mielikuva siitä, millainen oman polun “kuuluisi” olla.
– Kallion lukio on maineikas, ja olin luonut itselleni ajatuksen, että tällainen polku minulla kuuluisi olla. En siinä kohtaa oikein miettinyt, mitä itse haluan. Oli suuri luopumistyö hyväksyä, että tämä ei ollut minun reittini.
Ratkaisun jälkeen suunta alkoi kuitenkin vähitellen kirkastua. Teatteri oli kulkenut mukana koko lapsuuden ja nuoruuden ajan harrastuksena, ja sen kautta myös tanssi sekä liikkeellinen ilmaisu olivat tulleet tutuiksi. Lukion jälkeen hän teki työharjoittelua Riihimäen nuorisoteatterissa ja sai vastuuta myös koreografisista tehtävistä.
– Siinä vaiheessa alkoi kirkastua, että ehkä tanssi ja liike voisivat olla sitä, mitä haluan opiskella.
Ihalainen etsi sopivia koulutusvaihtoehtoja, tie johti Helsinkiin ja silloiseen Keskuspuiston ammattiopistoon, nykyiseen Ammattiopisto Liveen tanssialan opintoihin. Opinnoissa erityinen tuki oli tärkeässä roolissa.
– Minulla oli jaksamiseen liittyviä haasteita, osittain myös mielenterveyshaasteita ja neurokirjolla olemiseen liittyviä asioita. Siksi oli iso merkitys sillä, että tukea oli saatavilla. Opiskelu Livessä jäi mieleen turvallisena ja arvostavana aikana.
– Meihin panostettiin yksilöinä ja meitä arvostettiin. Oli sellainen olo, että meistä pidettiin huolta ja että opinnot etenevät oma hyvinvointi huomioiden. Ongelmat eivät kadonneet kokonaan, vaan minun piti löytää keinoja elää omien haasteideni kanssa. Taidealan koulutus lisää itsetuntemusta. Siinä oppii itsestään paljon.
Omaa polkua ei tarvitse kiirehtiä
Ihalainen valmistui Livestä vuonna 2013 ja siirtyi sen jälkeen työelämään tanssin opetuksen pariin. Vuosina 2014–2015 hän opiskeli Lahdessa kansanopistossa teatterikoulutuksessa, sillä halu syventää teatterialan osaamista jatkui. Seuraavina vuosina hän teki erilaisia projektitöitä ja jatkoi opintojaan myöhemmin Turun ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun parissa.
– Turussa oli sellainen ympäristö, jossa pärjäsin. Siellä pääsin käyttämään omia vahvuuksiani, ja sain tutkinnon kokonaisuudessaan valmiiksi.
Hän valmistui Turussa vuonna 2021. Sen jälkeen hän on tehnyt teatteriohjaajan töitä sekä jonkin verran tuotannollista työtä ja käsikirjoittamista. Vuonna 2024 alkoivat teatteriopettajan maisteriopinnot Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa, ja tarkoitus on valmistua toukokuussa 2026.
Kun hän katsoo taaksepäin, oma polku tuntuu oikealta juuri sellaisena kuin se on kulkenut.
– Se on minun näköiseni polku. Kaikki vaiheet ovat olleet tarpeellisia. En vaihtaisi mitään enkä tekisi mitään toisin.
Hän korostaa, ettei oma elämä ole koskaan näyttänyt suoraviivaiselta tarinalta, jossa peruskoulun jälkeen edetään nopeasti tutkinnosta toiseen ja suoraan työelämään.
– Olen tarvinnut sen kaiken ajan siihen, että ymmärrän paremmin, kuka olen ja mitä haluan.
Paluu Liveen työharjoitteluun on tuntunut Ihalaisen mukaan luontevalta, vaikka moni asia on muuttunut vuosien aikana. Tunnelmassa on edelleen jotain tuttua.
– Tämä on tuntunut tosi kotoisalta. Yllätyin itsekin, että päädyin tänne tekemään harjoittelua.
Samalla harjoittelu on vahvistanut tunnetta omasta osaamisesta.
– Tässä on ollut hyvä katsella taaksepäin. Harjoittelu on tuonut itsevarmuutta.
Ihalainen haluaa sanoa nykyisille tanssialan opiskelijoille ennen kaikkea sen, että oman elämän ei tarvitse noudattaa valmista mallia.
– Elämä on vaiheita. Vaikka valmistumisen jälkeen päätyisi tekemään jotain muuta kuin tanssialan töitä, aina voi palata takaisin tai tehdä jotain ihan muuta. Oman polun ei tarvitse olla suoraviivainen suoritus tai perinteinen sankaritarina.
