Työelämäyhteistyö kasvattaa tulevaisuuden osaajia – lähde Ammattiopisto Liven työelämäkumppaniksi
Ammattiopisto Live tekee tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa. Yrityksissä opiskelijat pääsevät harjoittelemaan oman alansa työtehtäviä ja...
Yle uutisoi, että toimeentulotuen uudistus on lisännyt merkittävästi työllisyyspalveluihin ohjautuvien asiakkaiden määrää. Alkaneiden työnhakujen määrä kasvoi maaliskuussa 20 prosenttia, ja työllisyyspalveluissa arvioidaan, ettei kaikille asiakkaille ole käytössä riittäviä keinoja tilanteen ratkaisemiseen. Palveluihin on ohjautunut ihmisiä, joiden tilanne vaatisi usein ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalveluita, työkyvyn arviointia, kuntoutusta tai pitkäjänteistä tukea.
Samalla uudistukseen liittyy merkittäviä seuraamuksia. Toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa jopa 50 prosenttia, jos tuen saaja ei ilmoittaudu työllisyyspalveluihin kuukauden sisällä kehotuksesta tai hae muita ensisijaisia etuuksia. Huhtikuun loppuun mennessä Kela oli antanut yli 33 000 kehotusta työnhakuun, ja perusosaa oli ehditty puolittaa sanktiona lähes 7 000 tuensaajalta.
Tämä herättää vakavan kysymyksen uudistuksen vaikutuksista. Jos tukea leikataan ihmiseltä ennen kuin hänen työkykynsä ja palvelutarpeensa on riittävästi selvitetty, seuraukset voivat olla sekä inhimillisesti raskaita että yhteiskunnalle kalliita. Ongelma korostuu, jos palveluissa ei ole riittävästi resursseja tarjota oikeaa tukea oikeaan aikaan. Pahimmillaan seuraukset näkyvät syrjäytymisen, mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä rikollisuuden riskin kasvuna.
Toimeentulotuen tulee olla viimesijainen etuus, ja on perusteltua, että ihmistä tuetaan kohti työtä aina silloin, kun se on mahdollista. Velvoitteiden on kuitenkin oltava oikeudenmukaisia ja realistisia. Kaikkien kohdalla kokoaikatyön hakeminen ei ole ensimmäinen eikä paras askel. Osalle täsmätyökykyisistä ihmisistä kestävin reitti työelämään rakentuu osa-aikatyön, työkokeilun, työhönvalmennuksen, tuetun työn tai vaiheittaisen etenemisen kautta.
Siksi työnhaun velvoitteet ja mahdolliset seuraamukset tulee sitoa nykyistä selvemmin työkyvyn arvioon. Samalla heikossa työmarkkina-asemassa oleville ihmisille on tuotettava palveluita, jotka aidosti tukevat työllistymistä. Tämä edellyttää oikea-aikaista kuntoutusta, työhönvalmennusta, tuetun työn mahdollisuuksia ja työnantajien kanssa rakennettuja ratkaisuja.
Nykyisessä työmarkkinatilanteessa pelkkä työnhakuvelvoite ei riitä. Kun työpaikoista kilpailee paljon hakijoita, heikossa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset jäävät helposti jonon hännille riippumatta siitä, kuinka velvoitettuja he ovat hakemaan työtä. Työllisyyttä ei vahvisteta siirtämällä vastuuta yksilölle tilanteessa, jossa työmarkkina ei tosiasiassa tarjoa kaikille realistista mahdollisuutta työllistyä.
